Pääkaupunkiseudulla on useita eläinkohteita: eläintarhoja ja yleisöakvaariota. Viimevuosina näiden kohteiden terraarioeläinlajisto on laajentunut selvästi, myös sammakkoeläinten osalta. Niinpä onkin hyvä aika vilkaista millaisia yleisölle avoimia terraarioita maamme pääkaupungista ja sen lähikunnista löytyy, ja mitä erityisesti sammakkoeläinharrastaja niissä pääsee näkemään. Viruaalisen vierailumme kohteina ovat Korkeasaaren eläintarha, Trooppinen eläintalo Tropicario, Sea Life, ja Akvaariolinna. Korkeasaari Korkeasaaren eläintarhan tuntevat kaikki, ainakin maineeltaan. Suomen vanhin ja laajin eläintarha sijaitsee lähes Helsingin ydinkeskustassa, ja sinne pääsee niin Mustikkamaalta siltaa pitkin kuin kesäaikaan Kauppatorilta ja Hakaniemen torilta vesibusseillakin. Sitä että Korkeasaari on auki läpi vuoden eivät kaikki sitten enää muistakaan. Ja siitä että Korkeasaari kolmine terraariotaloineen on tällä hetkellä Suomen paras julkinen sammakkoeläinten (ja yleisesti terraarioeläinten) näyttely ovat tietoisia vielä harvemmat. Tämä parhaus on tietenkin vain minun mielipiteeni eikä makuasioista pidä kiistellä, mutta se ainakin on kiistämätön tosiasia että näyttelyn sammakkoeläinlajisto on laajempi kuin missään muussa yleisöterraariossamme. Eikä matelijoita ja selkärangattomiakaan ole Korkeasaaressa unohdettu. Lisäksi lajiston esillepanoon on käytetty miljoonia euroja, mikä ei voi olla näkymättä lopputuloksessa. Herpetoharrastajalle pääkohde laajassa eläintarhakokonaisuudessa ovat kolme "lasitaloa": Kotimaista lajistoa esittelevä Borealia, Etelä-Amerikkaan keskittyvä Amazonia ja Afrikan ja Aasian lajistoa esittelevä Arficasia. Borealia lienee ainoa paikka Suomessa jossa yleisö voi saman katon alla nähdä kaikki kolme kotimaista käärmelajiamme, sekä rupikonnan. Tällä hetkellä, kesällä 2008 Borealian terraariot kuitenkin ovat remontissa, eikä siellä ole nähtävillä ensimmäistäkään herppiä. Borealian pääasia ovatkin linnut. Myös Amazonia-talon pääosissa ovat linnut, sekä lukuisat pienet apinat. Tarjolla on kuitenkin niiden lisäksi myös kilpikonnia, käärmeitä, liskoja ja sammakkoeläinharrastajaa kiinnostavat neljä nuolimyrkkysammakkolajia: Dendrobates auratus, D. azureus, D. leucomelas ja Phyllobates vittatus. Amazoniasta johtaa maanalainen tunneli Africasiaan. Tunnelin vanhat kala-akvaariot on keväällä 2006 muutettu terraarioiksi joihin ovat muuttaneet agakonnat (Bufo marinus), pientä lehmää muistuttava Phrynohyas resinifictrix lehtisammakko (amazoninmaitosammakko, kuten sitä opastekyltissä kutsutaan) ja joukko valkeita ja ruskeita aksolotleja (Ambystoma mexicanum). Näiden lisäksi tunnelissa asuvat lehdenleikkaajamuurahaiset, valtavan kokoiset herkuleskuoriaiset ja talvisin suuret kilpikonnat. Käytävän toisessa päässä aukeava Africasia jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisenä vuorossa on afrikkalainen puoliaavikko, jolta löytyy pieniä nisäkkäitä, erilaisia matelijoita ja joitakin selkärangattomia. Aavikon jälkeen ilmasto muuttuu trooppisen kuumaksi ja kosteaksi kun kävijä astuu kaakkoisaasialaisen sademetsän puolelle. Ja tällä puolella matelijoiden ja selkärangattomien seuraan liittyvät myös sammakkoeläimet. Esillä olevat lajit ovat järjestyksessä tomaattisammakko (Dyscophus guineti), miekkahäntätulilisko (Cynops ensicauda), sammalsammakkolaji Theloderma corticale, melasammakoihin kuuluva Polypedates leucomystax (joita on myös vapaana viidakkotilassa) ja valkohuulilehtisammakko (Litoria infrafrenata). Korkeasaaressa näytillä olevia matelijoita ja selkärangattomia en ole koskaan tullut lajitasolla listanneeksi, mutta uusimman lukemani eläininventaarin mukaan matelijalajeja eläintarhassa on kolmisenkymmentä, ja selkärangattomia toinen mokoma. Luultavasti nuo luvut pitävän aika hyvin paikkansa nykyäänkin, vaikka lajisto luonnollisesti jatkuvasti hieman elääkin. Lasitalot ovat kohtalaisen uusia, joten ne on sisustettu nykyaikaiseen tyyliin esittämään sitä luontoa josta eläimet ovat kotoisin. Erityisesti Africasiaa hallitsevat suuret tekokalliot, kasvit ja vesiputous. Ratkaisu on ihan kaunis, mutta erityisesti Africasiassa lavasteet ovat niin massiivisia että yleisön liikkumakäytävät ovat jääneet kovin kapeiksi ja osa terraarioiden katseluikkunoista niin pieniksi että niiden eteen syntyy helposti jonoa. Opastus ja asiakaspalvelu toimii Korkeasaaressa nykyään kohtalaisen hyvin. Pieniä erheitä kuitenkin näkee siellä täällä: esimerkiksi kun lajeja siirrellään terraariosta toiseen, eivät opastekyltit aina pysy ajan tasalla. Ja valkohuulilehtisammakon nimikyltin tieteellisessä nimessä on ollut kirjoitusvirhe alusta lähtien. Vastaavanlaisia kävijää kummastuttavia pikkujuttuja on nähtävissä pitkin eläintarhaa, mutta ongelmat ovat kuitenkin pieniä. Ja mikä tärkeintä, ne eivät vaikuta eläinten oloihin, mitä pidän kaikista tärkeimpänä mittarina. Niinpä Korkeasaarta uskaltaa varauksetta suositella niin terraarioeläinharrastajalle kuin kaikille muillekin eläimistä kiinnostuneille. Onhan se nyt kuitenkin Suomen suurin eläintarha. Vuosina 2008-2009 Korkeasaaressa vietetään kansainvälistä Sammakon vuotta, minkä ansiosta sammakkoeläimet näkyvät eläintarhassa normaalia laajemmin. Pääsymaksu Mustikkamaan sillan kautta on aikuisilta 7 euroa, mikä on muihin tällä sivulla esiteltyihin kohteisiin verrattuna vähän. Erityisesti kun muistaa että Korkeasaari tarjoaa sen vastineeksi laajan lajivalikoiman, hienot ulkoilumaisemat meren äärellä ja paljon kiinnostavaa nähtävää. Jos saareen tulee vesiliikenteen kautta, maksaa aikuisten lippu 12 euroa. Trooppinen eläintalo Tropicario Trooppinen eläintalo avattiin alunperin vuonna 1998 Hämeenlinnan vanhaan verkatehtaaseen, missä se toimi seitsemän vuoden ajan. Sittemmin näyttely muutti Helsinkiin, missä se avattiin Vallilassa helmikuussa 2007. Koko olemassaolonsa ajan näyttelyn pääasia ovat olleet käärmeet ja suuret liskot, ja samalla linjalla näyttely jatkaa Helsingissäkin. Toki näytillä on muutakin: muutama sammakko, kilpikonna, lintu, kala ja selkärangaton. Mutta pääasiassa kyseessä on käärme- ja liskonäyttely. Käärmeiden ja isojen liskojen ystävälle näyttely on hieno kokemus: kaksi ja puolisataa eläinyksilöä ja lähes kahdeksankymmentä näyttelyterraariota takaavat sen että näkemistä kyllä riittää. Näyttelyn omien sanojen mukaan esillä on enemmän jättiläiskäärmeitä kuin missään muualla Pohjolassa. Eikä pienempiä ja myrkyllisiäkään käärmeitä ole unohdettu. Liskot painottuvat erilaisiin varaaneihin ja muihin suurempiin liskoihin, mutta löytyy näyttelystä joitakin pienempiäkin lajeja, kuten päivägekkoja. Muiden eläinryhmien osalta tarjonta on valitettavasti paljon heikompaa. Kilpikonnalajeja on kaksi, krokotiilieläimiä yksi yksilö ja selkärangattomia alle kymmenen lajia (joista valtaosa erilaisia lintuhämähäkkejä). Sammakkoeläimiä edustaa kaksi sammakkoyksilöä jotka jakavat yhteisen terraarion: korallisormisammakko (Litoria caerulea) ja valkohuulilehtisammakko (Litoria infrafrenata). Eläinten terraariot ovat kiitettävän tilavia: suurimmilla liskoilla, käärmeillä ja kaimaanilla on käytössään jopa pienen kerrostaloyksiön kokoisia tiloja. Helsingissä näyttelytila on muutoinkin avara ja yleisön käytävät leveitä, mikä on positiivinen muutos vanhaan näyttelyyn. Kerrostalon kellariin rakennettua näyttelytilaa on somistettu mm. muovikasvein ja pienoispatsain, joten lopputulos on muutenkin ihan mukiin menevä. Ei erityisen kaunis, hieno tai upea, mutta vallan toimiva, siisti ja asiallinen. Valtaosa terraarioista on sisustettu saman peruskaavan mukaan: pohjalla soraa tai kaarnahaketta, sisusteina muutama puunrunko ja muovikasvi kiipeilyä varten, sekä pieni uima-allas. Taustana on hiekanvärinen styroksista muotoiltu seinä. Katsojalle on pidemmän päälle vähän tylsää kun jokainen terraario näyttää pohjimmiltaan samalta, on asukas sitten kotoisin minkälaisesta elinympäristöstä tahansa. Terraariot on suunniteltu niin, että eläimet ovat pääasiassa näkyvillä: piilopaikkoja ei liiemmin ole, tai ne on aseteltu niin, että niihinkin pääsee kurkistamaan. Terraarioiden mini-ilmastoissa ja sisustuksen yksityiskohdissa on huomioitu eläinten luonnollisia tarpeita, joten eläimet pärjäävät kyllä asumuksissaan. Ja kokoelman hoidon ja huollon puolesta käytetty perusmalli on varmasti mitä näppärin. Joten kun muistaa että kyseessä on muutaman miehen ylläpitämä laaja näyttely, pitää käytännön kysymysten asettamat ehdot päästää estetiikan edelle. Eivätkä terraariot suinkaan rumilta näytä: ainoastaan pidemmän päälle hyvin samanoloisilta. Näyttelyn eläimillä asiat ovat siis vallan mainiosti, eikä kävijäkään voine omista olosuhteistaan liiemmin valittaa. Käärmeiden tai isojen liskojen ystävälle 11 euron sisäänpääsymaksukaan ei varmasti ole liikaa, mutta pelkästään sammakkoeläinten takia sitä ei kannattane maksaa: Litoria-suvun sammakoita pääsee monessa paikassa näkemään halvemmallakin. Jos kysytään missä on Suomen monipuolisin ja paras käärme- ja liskonäyttely, vastaus on ehdottomasti: "Tropicariossa". Mutta jos kävijä haluaa nähdä muutakin kuin suomumatelijoita, Korkeasaaren eläintarha on edelleen mielestäni kaupungin paras trooppisten eläinten näyttely. Merimaailma Sea Life Merimaailma Sea Life on Linnanmäen huvipuiston yhteydessä toimiva kansainväliseen Sea Life -ketjuun kuuluva yleisöakvaario. Helsingin näyttelyyn kuuluu yli 30 allasta, joista suurimman sisään voi kävellä kuivin jaloin kymmenen metriä pitkän putken sisään ja katsella haiden lipumista päänsä yli. Keväällä 2006 Sea Lifeen avattiin uusi osio nimeltään Igapó-sademetsäseikkailu. Siihen saakka Sea Life oli ollut puhtaasti akvaarionäytely, mutta Igapó toi mukanaan joitakin terraarioeläimiäkin: suokilpikonnia, kuningasboan ja joitakin Dendrobates azureus ja D. leucomelas -nuolimyrkkysammakoita. Igapón avaamisen jälkeen vaihtuvissa näyttelyissä on nähty myös muita matelijoita, kuten merikäärmeitä. Kolmen terraarion pohjalta näyttely ei vielä ole kummoinenkaan terraariokohde, ja merimaailman juttu ovatkin kalat ja muut meren elävät. Näyttelyssä onkin näytteillä monenlaista meren asukkia aina erilaisista kaloista haiden ja mustekalojen kautta meduusoihin. Erikoisiin meren eläviin näyttely luottaa, ja se pyrkii vuosittain myös tarjoamaan jotain uutta vaihtuvan näyttelynosansa avulla. Ja näillä eväillä Sea Life sopiikin hyvin yhdeksi Linnanmäen laitteeksi. Ja minusta se onkin paras laite, sillä tokihan merimaailma tarjoaa elävien eläinten kautta aidompia kokemuksia kuin vaikka entinen vesitornissa ollut Safariajelu. Siitä että merien suojelutyötä tuodaan voimakkaasti esiin, ja että näytteltilassa liikkuu jatkuvasti asiansa osaavia oppaita valmiina esittelemään akvaarioiden asukkaita pitää antaa ehdottomasti plussaa. Asiakaspalvelu on huippuluokkaa! Mutta kuka ihme keksi sisustaa aitona eteläamerikkalaisena sademetsäkokemuksena mainostetun viidakon muovikasvein ja laittaa altaaseen uiskentelemaan kiinalaisia kilpikonnia? Eläimet ja niistä jaettava informaatio ovat toki Sea Lifessä aitoja ja oikeita, mutta moni muu eläinnäyttely olisi vaivautunut hankkimaan ja hoitamaan oikeita kasveja viidakkoonsa. Ja hankkinut kilpikonnia jotka olisivat edes oikealta mantereelta! Lysti on myös (ainakin herpetoharrastajan näkökulmasta) kallista: aikuisen sisäänpääsy maksaa 13,5 euroa, eikä Linnanmäen perusrannekkeella pääse sisään. Sea Life kun on erillinen näyttelynsä joka vain sattuu sijaitsemaan Linnanmäen yhteydessä. Akvaariolinna Akvaariolinna oli Vantaan Petikossa, Kehä III:n varrella sijainnut yksityinen yleisöakvaario jossa oli näytillä myös muutamia matelijoita ja sammakkoeläimiä. Pitkälti yli kaksikymmentä vuotta samassa paikassa toiminut näyttely lakkautettiin kesällä 2006. Nykyään tiloissa toimii Suomen Akvaariotukku ja sen akvaariomyymälä, joka tunnetaan jälleen nimellä Akvaariolinna. Näyttelyeläimiä nykyisessä Akvaariolinnassa ei enää ole, eikä liike ainakaan tällä hetkellä edes suunnittele terraarioeläinten myyntiin ottamista. Tämä teksti pohjautuu lukuisiin omiin vierailuihimme näytelyissä vuosien varrella. Muuttuvat tiedot, kuten tiedot sisäänpääsymaksuista ja näytteillä olevista sammakkoeläinlajeista, pyritään pitämään suurinpiirtein ajan tasalla, mutta koska ne tulevat varmasti muuttumaan aina silloin tällöin, kannattaa tarkat yksityiskohdat tarvittaessa tarkastaa vaikkapa kohteen kotisivujen kautta. Viimeeksi tämän sivun tietoja on päivitetty heinäkuussa 2008.