Tallinnan eläintarha, kuten koko muukin Tallinna kärsi neuvostoaikana rahapulasta ja kurjuudesta. Viimeisen neljäntoista vuoden aikana asiat ovat parantuneet huomattavasti eläimillekin, ja niille on saatu rakennettua lukuisia uusia tiloja. Osa eläimistä asustaa edelleen vanhoissa tiloissa joissa tilan ja virikkeiden puute ja tilojen rähjäisyys saavat nykystandardeihin tottuneen vierailijan lähinnä surullisiksi. Mutta toisaalta niillä eläimillä joille jo on saatu rakennettua uudet tilat asiat ovat hyvin ja mallillaan. Jokainen 50 kruunun (noin 3,20 €) pääsylipun ostanut kävijä tuo lisää rahaa eläintarhalle, joten omalla tavallaan Tallinnan eläintarhassa käyntiä voi pitää eläinsuojelutekona.
Mutta ei eläintarhassa käyntiä tarvitse ajatella pelkästään hyväntekeväisyytenä, sillä Tallinnan eläintarha tarjoaa paljon sellaista mitä Korkeasaaressa, tai missään muuallakaan Suomessa ei näe. Tallinnan eläintarhasta löytyy muun moassa norsuja, kääpiövirtahepoja, simpansseja ja monia muita suuria ja harvinaisia eläimiä joita Suomesta ei löydy mistään. Samoin erilaisia sorkkaeläimiä, kotkia, vesilintuja ja monia muita otuksia eläintarhassa on laaja kokoelma jollaisesta kotimaassamme voi vain haaveilla.
Ja toki Tallinnan eläintarhassa on myös matelijoita ja sammakkoeläimiä. Vanhassa Paksunahaliste majassa (norsutalossa) elelee paksunahkaisten lisäksi toistakymmentä lajia käärmeitä ja liskoja. Lajisto on pääosin "tavallista tavaraa", eläimiä joita näkee kaikissa matelijanäyttelyissä: suuria boia ja pytoneita, sekä pienempiä rottakäärmeitä. Mutta on joukossa harvinaisempiakin otuksia, kuten seltopusikki (Ophisaurus apodus), suuri eurooppalainen jalaton lisko.
Paksunahaliste maja on vanha ja melko rapistunut rakennus, ja valitettavasti sama rähjäisyys vaikutti siirtyneen myös eläinten hoitoon. Terraariot sinäänsä ovat asiallisen oloisia ja järkevästi sisustettuja, mutta näytti siltä ettei niitä esimerkiksi ole sumutettu aikoihin. Monet trooppisista lajeista asustivat kovin kuivissa terraarioissa, ja muutamat eläimistä olivatkin jo selvästi sairaita.
Parempaa ja nykyaikaisempaa eläintenhoitoa edustaa Troopikamaja, remontoitu tropiikkitalo joka tarhassa vieraillessamme oli vielä osin rakenteilla. Talossa oli kuitenkin jo laaja kokoelma papukaijoja, pieniä apinoita ja herppejä. Talvisin Troopikamaja toimii myös simpanssien kotina.
Troopikamajan terraariot edustavat nykyaikaista terraariorakentamista, ja ne on sisustettu todella vehreiksi ja silmää hiveleviksi. Talon toisessa osassa viidakkotunnelmaa vahvistavat myös yleisön sekaan ulottuvat trooppiset puut ja viidakkomaiseksi muutettu lattia. Tällä viidakkomaisemmalla puolella asustavat punakorvakilpikonnat ja kolme lajia krokotiilieläimiä (Alligator sinensis, Crocodylus porosus ja Osteolaemus tetraspis).
Toinen puoli Troopikamajasta on perinteisempää terraariotalotyyliä, eli terraariot ovat perinteisiä seiniin upotettuja lasikoppeja. Mutta myös niiden sisustuksessa on nähty vaivaa, ja monia altaita katselee vain sen takia että ne ovat niin kauniita. Itse altaissa asustaa pienempiä terraarioeläimiä kuten liskoja ja sammakoita, sekä rapuja ja kaloja. Ei kokoelmaa kovin suureksi voi kehua, lajeja ei tälläkään puolella liene pariakymmentä enempää. Mutta terraariot ovat kunnollisia ja eläimet näyttävät voivan mainiosti. Lukuun ottamatta sitä kylkiluuvesiliskoa (Pleurodeles waltl) joka näytti juotuneet nuolimyrkkysammakoille tarkoitettuun terraarioon. Meille pieni pettymys oli sammakkoeläinlajiston kutistuminen ainoastaan kolmeen lajiin: edellä mainitun kylkiluuvesiliskon lisäksi näytteillä oli ainoastaan euroopanlehtisammakko (Hyla arborea) ja väärin määritetty sarvisammakko (Ceratophrys sp.) Toivottavasti sammakkoeläimiä tulee lisää kunhan loputkin tilat valmistuvat. Lajeja on eläintarhassa aikaisemmilla käyntikerroilla ollut näytteillä enemmän.
Erityisesti herppejä katselemaan lähtevän kannattaa huomata että norsutalo ja tropiikkitalo eivät ole auki maanantaisin, vaikka muu eläintarha onkin avoinna.
Matelijoista ja sammakkeläimistä kiinnostuneelle Tallinnan eläintarha ei ole sellainen kultakaivos kuin jotkin muut tarhat ja terraariotalot. Mutta jos on kiinnostunut myös muista eläimistä tai haluaa laajentaa eläintarhatuntemustaan, kannattaa melkein naapurissa sijaitsevaan tarhaan tehdä retki. Tai varata Tallinnassa vietettävästä päivästä muutama tunti eläintarhan katseluun. Tarha itsessään on pinta-alaltaan melko suuri, joten kaikkien eläinten näkemiseen saa aikaa kulumaan helposti puolikin päivää, jos niin haluaa.
Tämä teksti pohjautuu heinäkuussa 2005 Tallinnan eläintarhaan tekemäämme vierailuun. Tiedot näytteillä olevista eläinlajeista, aukioloajoista, hinnoista ja muista muuttuvista tiedoista varmasti tulevat muuttumaan lähivuosina runsaastikin, joten ennen vierailua eläintarhaan kannattaa tutustua nykytilanteeseen vaikkapa eläintarhan kotisivujen avulla: www.tallinnzoo.ee.
Tallinnan eläintarhan pääportti on melko vaatimaton.
Eläintarhassa on myös veistoksia.
Niin lähellä, niin lähellä...
Tarhan suuria nisäkkäitä: norsu, kääpiövirtahepo, susi ja simpanssi.
Jääkarhut asuvat vielä apeissa neuvostoaikaisissa häkeissä, mutta lisääntyvät siitä huolimatta tarhassa.
Tallinnan eläintarhan joutsen-, ja vesilintukokoelma on huomattavan laaja.
Vanha norsutalo.
Albiinopyton.
Norsutalo on melko karu.
Troopikamaja.
Alligator sinensis, yksi kolmesta krokotiilieläinlajista terraariossaan.
Sarvisammakko.
Tässäpä mallia kuningasboan terraarion sisutamiseen.
Nelivarvaskilpikonnilla on laaja terraario.
Piraijoiden paludaarion maa-alue oli vielä eläimetön. Kuvassa näkyy vain puolet altaasta.
Tokee
Troopikamajassa on sekä perinteistä terrarioseinää...
... että elämyksellistä viidakkotunnelmaa.