Takaisin juttujen etusivulle

Tallinnan eläintarha herpetoharrastajan silmin
© 2005-2009 Niina & Joonas Gustafsson
Päivitetty elokuussa 2009.

Tallinnassa on ollut eläintarha vuodesta 1939. Nykyiselle paikalleen Vaskimetsään, reilun 5 kilometrin päähän Tallinan vanhasta kaupungista se muutti vuonna 1983. Helsingistä eläintarhaan on matkaa noin 80 kilometriä, minkä taittaa nykyisillä aluksilla nopeammin ja halvemmalla kuin Pendolinolla matkustaa Turkuun. Koska Tallinnan eläintarhaan on vuosituhannen alkuvuosina valmistunut tropiikkitalo matelijoineen ja sammakkoeläimineen on tarha kiinnostava kohde myös herpetoharrastajalle.

Tallinnan eläintarha, kuten koko muukin Tallinna kärsi neuvostoaikana rahapulasta ja kurjuudesta. Itsenäisyyden aikana asiat ovat parantuneet huomattavasti eläimillekin, joille on saatu rakennettua lukuisia uusia ja nykyaikaisia tiloja. Enää harva eläin asustaa alkuperäisissä neuvostotarhoissa, ja loppujenkin otusten uusitut tilat valmistunevat pian. Jokainen 90 kruunun pääsylipun ostanut kävijä tuo lisää rahaa eläintarhalle ja tukee näin uusien tilojen rakentamista rahallisesti.

Mutta ei Tallinnan eläintarhassa käyntiä tarvitse ajatella hyväntekeväisyytenä, sillä eläintarha tarjoaa paljon sellaista mitä Korkeasaaressa, tai muuallakaan Suomessa ei näe. Tallinnan eläintarhasta löytyy muun moassa norsuja, kääpiövirtahepoja, simpansseja ja monia muita suuria ja harvinaisia eläimiä joita Suomesta ei löydy mistään. Samoin erilaisia sorkkaeläimiä, kurkia, vesilintuja ja monia muita otuksia eläintarhassa on laaja kokoelma jollaisesta kotimaassamme voi vain haaveilla.

Ja toki Tallinnan eläintarhassa on myös matelijoita ja sammakkoeläimiä. Vanhassa Paksunahaliste majassa (norsutalossa) elelee paksunahkaisten lisäksi toistakymmentä lajia käärmeitä, yksi liskolaji, sekä maakilpikonnia. Lajisto on pääosin "tavallista tavaraa", eläimiä joita näkee useimmissa matelijanäyttelyissä: suuria boia ja pytoneita, sekä pienempiä rottakäärmeitä. Mutta on joukossa joitakin harvinaisempiakin otuksia, kuten seltopusikki, vaskitsaa suurempi eurooppalainen jalaton lisko. Paksunahaliste maja on vanha ja karu rakennus, ja samoin terraariot ovat vanhoja. Mutta sinäänsä ihan toimivia.

Nykyaikaisempaa eläintarharakentamista edustaa Troopikamaja, tropiikkitalo joka jakautuu kahteen osaan. Viidakkomaisessa pääosassa sijaitsevat simpanssien sisätilat, pienet apinat, trooppiset linnut, kolme lajia krokotiilieläimiä ja näykkijäkilpikonna. Koko viidakkopuoli on sisustettu vehreäksi ja silmää hiveleväksi viidakoksi.

Toinen puoli Troopikamajasta on perinteisempää terraariotalotyyliä jossa altaat ovat seiniin upotettuja terraarioita ja akvaarioita. Altaissa asustaa pienempiä terraarioeläimiä kuten liskoja ja sammakoita, sekä rapuja ja kaloja. Ei kokoelmaa kovin suureksi voi kehua; lajeja ei tälläkään puolella liene pariakymmentä enempää. Sammakkoeläimistä näytillä ovat kylkiluuvesilisko (Pleurodeles waltl), aksolotli (Ambytoma mexicanum), sarvisammakko (Ceratophrys sp.), korallisormisammakko (Litoria caerulea), sammalsammakkolaji Theloderma corticale, sekä lehtisammakoihin kuuluva "lehmäsammakko" Phrynohyas resinifictrix.

Sammakkoeläinten terraariot näyttävät näitä lajeja tarkemmin tuntemattomalle siisteiltä ja mallikkailta, mutta niissä on eräs perustavaa laatua oleva ongelma: eläimet ovat väärissä terraarioissa. Kiipeilevät lehtisammakot ovat kohtalaisen pienissä ja matalissa terraarioissa joissa ei juurikaan ole mahdollisuuksia kiipeilyyn. Troopikamajassa on myös korkeita terraarioita, mutta niihin on asutettu vedessä eläviä salamantereita. Korkeiden terraarioiden pohjalla on matalalti vettä, jolloin koko muu terraarion korkeus jää vedessä eläviltä salamantereilta hyödyntämättä. Terraarion korkeus menee siis hukkaan. Puhumattakaan siitä, että veden syvyys terraarion pohjalla on niin matala, ettei sitä voi pitää sopivana täysin akvaattisille aksololteille ja kylkiluuvesiliskoille. Niiden pitäisi asua akvaarioissa (joita rakennuksessa myös on). Siirtämällä salamanterit akvaarioihin kalojen tilalle, ja lehtisammakot salamantereiden tilalle korkeisiin terraarioihin ongelma ratkeaisi näppärästi.

Vierailijalle potentiaalinen ongelma on myös se tosiasia, että tropiikkitalo ja norsutalo eivät ole auki maanantaisin, vaikka muu eläintarha onkin avoinna. Herppejä katselemaan tulevan on siis valittava vierailulleen jokin muu päivä. Kaiken kaikkiaan matelijoista ja sammakkeläimistä kiinnostuneelle Tallinnan eläintarha ei ole sellainen kultakaivos kuin jotkin muut tarhat ja terraariotalot. Mutta jos on kiinnostunut myös muista eläimistä tai haluaa laajentaa eläintarhatuntemustaan, kannattaa melkein Helsingin naapurissa sijaitsevaan tarhaan ehdottomasti tehdä retki. Tai varata Tallinnassa vietettävästä päivästä muutama tunti eläintarhan katseluun. Tarha itsessään on pinta-alaltaan melko suuri, joten kaikkien eläinten näkemiseen saa aikaa kulumaan helposti puolikin päivää, jos niin haluaa.

Tämä teksti pohjautuu useisiin vuosien varrella Tallinnan eläintarhaan tekemiimme vierailuihin. Tekstin tiedot on päivitetty viimeeksi viimeisimmän vierailun jälkeen kesällä 2009. Tiedot näytteillä olevista eläinlajeista, aukioloajoista, hinnoista ja muista muuttuvista tiedoista tulevat varmasti muuttumaan tulevaisuudessakin, joten ennen vierailua eläintarhaan kannattaa tutustua nykytilanteeseen vaikkapa eläintarhan kotisivujen avulla: www.tallinnzoo.ee.


Tallinnan eläintarhan pääportti.


Eläintarhassa on myös veistoksia.


Niin lähellä, niin lähellä...


Tarhan suuria nisäkkäitä: norsu, kääpiövirtahepo, susi ja simpanssi.


Tallinnan eläintarhan joutsen-, ja vesilintukokoelma on huomattavan laaja.


Norsutalo on melko karu.

Troopikamaja ulkoa.

Alligator sinensis, yksi kolmesta krokotiilieläinlajista terraariossaan.

Sarvisammakko.

Aksolotlit terraariossa joka sopisi paremmin jollekin lehtisammakolle.

Eläintarhojen kansainvälinen sammakkoeläinten uhanalaisuuden teemavuosi 2008 näkyi myös Tallinnan eläintarhan Troopikamajan seinässä.

Troopikamajassa on sekä perinteistä terrarioseinää...

... että elämyksellistä viidakkotunnelmaa.