Terraariotekniikka

Ilmanvaihto

On terraario millainen tahansa sen tulee täyttää joitakin perusvaatimuksia. Ensinnäkin sen on oltava sammakkotiivis jotteivat eläimet pääse karkuun, mutta siinä on toisaalta oltava tarpeeksi hyvä ilmanvaihto. Seisova kostea ilma ei tee hyvää kellekään, ei edes sammakolle, ja liian märissä olosuhteissa sisusteet alkavat nopeasti homehtua. Samoin liian tiiviin terraarion lasiseinät kostuvat herkästi, mikä estää näkyvyyden terraarioon.

Kuva: Terraario jonka ilmanvaihto ei toimi, ja siksi lasit kostuvat läpinäkymättömiksi.

Suoraan ilman vaihtuvutta on vaikea mitata, mutta tilannetta voi tarkkailla seuraamalla terraarion suhteellista ilmankosteutta kosteusmittarilla. Jos terraario alkaa vetää liian kosteaksi, kertoo se usein siitä ettei ilma vaihdu tarpeeksi. Tällöin tulee ensimäiseksi koettaa lisätä tuuletusaukkojen määrää ja kokoa ja parantaa niiden asettelua. Jos osa ilmanvaihtoaukoista on terraarion alalaidassa ja osa vastakkaisen seinän yläosassa muodostuu terraarioon luonnostaan ilman kierto: terraariossa lämpiävä ilma nousee ylöspäin ja poistuu yläosan aukosta samaan aikaan kun sen tilalle tulee alaraunasta uutta tuoretta ilmaa.

Mikäli luonnollinen ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokas voi ilman kiertoa tehostaa pienellä tuulettimella. Näppärä vaihtoehto on ajastimeen kytketty tietokonetuuletin, jollaisen voi kuka tahansa asentaa melko vaivattomasti terraarion johonkin kulmaan. Tuuletin asennetaan terraarion ulkopuolelle, tai jos se tulee sisälle, tulee se suojata niin etteivät sammakot pääse luokkaamaan itseään lavoissa tai sähköisissä osissa, eikä kosteus pääse vaikuttamaan tuulettimen sähköosiin.

Ilmankosteus
Ilmanvaihdon suhteen kolikon toinen puoli on se, että ilmankosteuden tulee terraariossa pysyä tarpeeksi korkeana, mutta liian avoimesta tai tuuletetusta terraariosta kosteus humahtaa ulos hetkessä.

Monet konnat tulevat toimiin hyvinkin kuivissa olosuhteissa, mutta toisaalta osa lajeista tulee tropiikista, missä ilmankosteus on hyvinkin korkea. Niinpä terraarion ilmankosteus aina säätää kullekin lajille sopivaksi. Nyrkkisääntönä voi sanoa että trooppisesta ilmastosta tuleville eläimille ilmankosteuden olisi pysyttävä yli 60%, kun taas kuivempien alueiden eläimillä ilmankosteus saa päivisin laskea aina 30-40% saakka, eikä sen pitäisi koskaan nousta pitkiksi ajoiksi yli 80%. Tarkempia tietoja kullekin lajille sopivasta ilmankosteudesta löytyy tämän sivuston eri lajeja esittelevästä osiosta kunkin lajin kohdalta.

Jos terraario on liian kuiva, voit kokeilla joitain seuraavista keinoista:

• Sumuta terraariota sumutepullolla vähintään kerran päivässä. Sumuta erityisesti terraariossa olevia eläviä kasveja, sillä ne imevät osan kosteudesta itseensä ja vapauttavat sitä ilmaan vähän kerrallaan.
• Sijoita terraarioon vesiastioita. Jos pelkkää vettä ei voi käyttää, voit täyttää astiat ensin soralla tai hiekalla ja lisätä veden sen joukkoon. Tällaisia astioita voi kaivaa piiloon pohja-ainekseen, eivätkä piemimmätkään sammakot pääse hukkumaan niihin. Mutta kosteus haihtuu sorankin seasta tehokkaasti ilmaan.
• Rakenna terraarioosi vesiputous, lähde, puro tai muu liikkuva vesi. Vesiputouksesta syntyy eniten pisaroita jotka haihduttavat vettä ilmaan, mutta mikä tahansa liikkuva vesi haihtuu tehokkaammin kuin seisova.

Lämpötila
Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät itse pysty säätelemään ruumiinlämpöään. Niinpä ne ovat riippuvaisia ympäristönsä lämpötilasta. Tämän takia sammakoiden hoitajan on huolehdittava siitä että terraario on jatkuvasti sammakoille sopivan lämpöinen. Kaikista paras on tilanne jossa osa terraariosta on lämpimämpää ja osa puolestaan viileämpä aluetta, jolloin konna voi itse valita millaisessa lämpötilassa se kulloinkin haluaa olla. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä että lämmittimet asennetaan terraarion toiseen päähän, jolloin terraarioon syntyy kun itsetsään lämmin ja viileä pää.

Lämpömittari on jokaisen terraarion vakiovaruste. Digitaaliset mittarit eivät aina kestä vesiroiskeita tai erityisen korkeaa ilmankosteutta, joten hyvä tavallinen elohopea-, tai muu analoginen mittari on turvallisin valinta perusmittariksi. Digitaaliset kojeet osaavat usein mitata myös ilmankosteutta ja muistaa vuorokauden ylimmät ja alimmat arvot, joten sellaisesta voi olla apua lisälaitteena. Muista myös ettei pelkkä mittari terraariossa riitä, vaan sitä pitää myös säännöllisesti seurata, ja mahdolliset suuret poikkeamat lämpötilassa korjata.

Terraarion lämmittämiseen näppärimpiä vaihtoehtoja ovat terraarion ulkopuolelle asennettavat lämpömatot ja lämpölamput. Eri kokoisia ja tehoisia lämpömattoja ja lämpökaapeleita myydään terraarioeläimiä myyvissä eläinliikkeissä. Lämpölampuksi puolestaan kelpaa vaikka tavallinen hehkulamppu. Kohdevalaisimella eli spotilla lampusta syntyvä lämpö saadaan kohdistettua paremmin terraariossa haluttuun paikkaan.

Muista että lamppu lämmittää kaiken liian lähellään olevan polttavan kuumaksi, joten lamppua ei saa asentaa liian lähelle mitään lämpöherkkää materiaalia. Jatkuvat lämpötilan vaihtelut haurastuttavat aikaa myöten myös terraarion lasin, joka voi lopulta lohjeta. Jos käytät muovista terraariota, on lämmön kanssa oltava erityisen tarkkana, sillä jotkin muovit alkavat sulaa tai menettää ominaisuuksiaan jo suhteellisen alhaisissa lämpötiloissa. Niinpä spotti on aina asennettava tarpeeksi kauas terraarion ulkopuolelle ja/tai suojattava niin ettei sen ympärillä ole mitään lämmöstä kärsivää, ja etteivät sammakot pääse liian lähelle polttavan kuumaksi muuttuvia pintoja. Jos terraariossa on suuri vesiallas voi veteen sijoittaa akvaariokäyttöön tarkoitetun lämmittimen joka lämmittää vettä. Lämmin vesi puolestaan lämmittää koko terraariota, ja lisäksi luovuttaa ilmaan runsaasti kosteutta.

Kuva: Terraarion lämmittämisen työkaluja: lämpömatto, kohdevalaisin ja kaksi erilaista lämpömittaria.

On lämmitysmenetelmä mikä tahansa täytyy sitä jatkuvasti valvoa. Mahdollisesti osan valvomistyöstä voi uskoa termostaatille, mutta siinä tapauksessa ihmisen on silloin tällöin tarkastettava että termostaatti on kunnossa.

Uutta terraariota perustettaessa lämmittimien on annettava olla päällä normaalisti muutaman vuorokauden ennenkuin eläimet päästetään terraarioon. Tänä aikana voidaan tarkkailla ettei lämpötila missään vaiheessa tai kohdassa pääse nousemaan liian korkeaksi, ja ettei mikään kohta terraariosta jää liian kylmäksi. Vasta kun lämmittimet on saatu säädettyä kuntoon ja tilannetta on testattu vähintään muutaman vuorokauden ajan voi terraarioon päästää sammakoita.

Vastuksilla lämpiäviä "kuumia kiviä" tai muita vastaavia ei pidä sammakkoterraariossa käyttää. Ne ovat hyvin paikallisia lämpölähteitä jotka helposti itsessään lämpenevät liian kuumiksi ja aihettavat eläimille palovammoja.

Riippumatta siitä millainen lämmitin terraariossa on, kannattaa sen ja verkkovirran väliin asentaa ajastin. Kun lämmitys yöksi lakkaa, syntyy yöksi luonnollinen viileämpi jakso. Samoin valaisin kannattaa kytkeä samaan ajastimeen, jolloin myöskin valaistus toimii automaattisesti saman vuorokausirytmin mukaan.

Jos lämpötila on puolestaan on liian korkea tulee lämmönlähteitä terraarion ympäristöstä vähentää. Vaihda hehkulamput tai muut runsaasti lämpöä tuottavat valot viileämpiin loisteputkivalaisimiin, vähennä huoneiston huoneenlämpöä tai siirrä terraario viileämpään kohtaan huoneessa. Hätätapauksessa terraariota voi koettaa viilentää myös jäällä tai kylmällä vedellä. Tällöin on kuitenkin pidettävä huoli siitä etteivät sammakot pääse kylmettämään itseään.

Valaistus
Jos lämmittämiseen käytetään lämpölamppua tuottaa se terraarioon myös valoa. Tämä voi joissain tapauksissa riittää myös terraarion valaisemiseen, mutta usein lisävalo on tarpeen. Jos ei välttämättä eläinten, niin ainakin terraariossa mahdollisesti asuvien kasvien takia.

Konnaterraarion päälle paras valaisin on loisteputkivalaisin, sillä se on kestävä ja taloudellinen. Lisäksi akvaarioiden päälle suunnitellut lemmikkieläinliikkeissä myytävät lamput ovat valmiiksi asianmukaisessa ja tyylikkäässä kotelossa. Hämärän aikaa liikkuville konnamaisille eläimille loisteputken tuottama valo on tarpeeksi kirkas ja voimakas. Valaisimena voi käyttää myös tavallista hehkulamppua tai muuta sähkövalaisinta. Trooppisilta alueilta tulevien sammakoiden ja konnien päivän pituuden tulisi kesäaikaan olla 12 tunnin tietämillä, samaan tapaan kuin tilanne on niiden luonnollisilla elinalueilla.

Kaupan on myös erilaisia erikoislamppuja, jotka lähettävät koko valospektrin, eli sisältävät myös ultravioletti (lyhennetään usein UV) säteilyä. Lisäksi löytyy pelkästään UV-valoa tuottavia lamppuja. Siitä tarvitsevatko sammakkoeläimet ultraviolettisäteilyä ei ole olemassa täyttä varmuutta. Ilmeisesti se on joidenkin lajien kudulle ja nuijapäille hyödyksi, ja myöskin jotkin päiväaktiiviset aikuiset eläimet tuntuvat jossain määrin hyötyvän siitä. Monet konnat ja konnamaiset lajit ovat kuitenkin luonnossa hämäräaktiivisia, joten ne eivät luonnossakaan saa, ainakaan suuria määriä auringon UV-valoa. Niinpä on helppo ajatella etteivät ne terraariossakaan UV-valoa tarvitse.

Veden laatu
Konnat eivät ole vesieläimiä, mutta niidenkin terraariossa on vettä, enemmän tai vähemmän. Jos vettä on vähän, ja se on pääosin erillisessä uima-altaassa on koko altaan vesi helppo vaihtaa pari kertaa viikossa, eikä sen ominaisuksista tarvitse välittää sen enempää.

Jos vettä on enemmän, on syytä tutustua vesikemian alkeisiin. Eläinten kannalta veden laatuun eniten vaikuttava tekijä on erilaisen orgaanisen aineen määrä vedessä. Eläinten ulosteet, kuolleet kasvin osat ja syömättä jäänyt ruoka pilaavat helposti veden. Luonnossa näitä aineita hajottavat erilaiset bakteerit, mutta terraario-oloissa ja erityisesti pienehköissä uima-altaissa bakteereja ei yleensä ole tarpeeksi käsittelemään kaikkea moskaa. Niinpä niiden avuksi tarvitaan säännöllinen vedenvaihto ja/tai teknisiä apuvälineitä. Konnamaisten sammakoiden terraariossa ei normaalisti ole niin paljoa vettä että erillinen suodatin olisi tarpeen, mutta jos terraariossa on vettä runsaammin, esimerkiksi lisääntymisaikaan tai toukkia hoidettaessa, kannattaa suodatintakin harkita.