Euroopanlehtisammakko
Hyla arborea

Ulkoasu: Euroopanlehtisammakko on keskikokoinen ja solakka, vajaan viiden sentin mittainen pitkäjalkainen sammakko, jolla on lyhyt, pyöreä pää. Väritykseltään se on usein selkäpuolelta vaalean vihreä, mutta se voi vaihtaa väriään vihreän eri sävyjen, lähes ruskean tai kellertävän välillä taustan ja mielialansa mukaan. Selässä voi olla enemmän tai vähemmän tummia pisteitä tai laikkuja. Kuonosta, sierainten kohdalta lähtee tumman ruskea, vaaleareunainen raita, joka kulkee silmien ja tärykalvojen kautta kylkiä pitkin lanteilla. Lantion etupuolella raidassa on ylöspäin suuntautuva "oka". Raidan alapuolella on harmaan kellertävä, jopa kullanhohtoinen alue, joka näkyy sammakon kököttäessä paikallaan, ja sulauttaa vihreän eläimen alustaansa saumattomasti, jolloin saalistajan on vaikea erottaa eläimenääriviivoja. Tämä harmaus vaalenee vähitellen vatsan ollessa täysin valkoinen.

Levinneisyys: Euroopanlehtisammakko on levinnyt suureen osaan Eurooppaa. Skandinaviassa sitä tavataan Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa. Suomesta etelään matkatessa pohjoisimmat esiintymät ovat Liettuassa. Laji puuttuu luontaisesti myös Brittein saarilta mihin sitä kuitenkin on levitetty ihmisen toimesta, Baleaareilta, sekä osista Etelä-Ranskaa ja Espanjan etelärannikolta. Idässä levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Uralille ja Kaspianmerelle, sekä läpi Keski-Aasian.

Elinympäristö: Euroopanlehtisammakko elää rehevissä metsissä, pensaikkoisilla niityillä ja lammikoiden rantakasvillisuudessa. Erityisen mielellään euroopanlehtisammakko elää ruusu-, ja karhunvatukkapusikoissa niiden tarjoaman piikikkään suojan takia.

Elintavat: Tyypillinen lehtisammakko. Nuoret eläimet pysyttelevät yleensä lähempänä maan pintaa kuin vanhemmat. Luonteeltaan laji rauhallinen, eikä pompi päättömästi puolelta toiselle. Ketteränä eläimenä euroopanlehtisammakko voi napata lentävän hyönteisen myös suoraan lennosta hypäten.

Ääntely: Koiraat kurnuttavat veden päällä olevilta oksilta tai vedestä. Kun yksi aloittaa ääntelyn seuraavat muut innolla esimerkkiä, ja pian kaikki seudun koiraat kuuluttavat olemassaoloaan. Suuremman lauman yhteinen kerr-kerr-kerr-kerrkerkerr -ääni voi suotuisissa olosuhteissa kantaa jopa kilometrin päähän. Kutuajan jälkeenkin ääntelyä voi kuulla satunnaisesti päivisin, varsinkin sateisella säällä.

Hoito terraariossa: Hoitonsa puolesta laji on "peruslehtisammakko". Terraario jossa on kuutisenkymmentä senttiä leveyttä ja korkeutta, sekä hiukan vähemmän syvyyttä on sopiva 1-3 sammakon kodiksi. Lämpötila justeerataan kesäpäiviksi 18 - 25 asteen välille. Muutaman asteen lasku öisin on suotava. Talvihorros kestää kolmisen kuukautta ja sopiva horroslämpötila on 10 astetta.

Lisääntyminen: Kutupaikalle tultuaan naaraat lähestyvät äänteleviä koiraita, jotka innoissaan voivat yrittää parittelua kaikkien sopivan kokoisten liikkuvaisten kanssa. Jos koiras hyppää toisen koiraan selkään, ravistaa allejäänyt kilpailijan pois esittäen samalla äänekkään vastalauseensa. Kun koiras on viimeinkin löytänyt itselleen kumppanin, alkaa lemmenpari hivuttautua toinen toisensa päällä kohti vettä. Jos pari ei syystä tai toisesta osu sopivalle kutupaikalla tämä matka voi jatkua useita vuorokausia. Jos saman naaraan päälle hyppää vielä toinenkin uros, potkaisee ensin ehtinyt sen takajaloillaan pois. Kun pari lopulta on kutusyvyisessä vedessä alkaa naaras tunnustella jaloillaan pohjan kasvillisuutta. Kun sopivanlainen pohja löytyy, naaras köyristää selkänsä, ja munii ensimmäiset munat. Selässä roikkuva koiras liukuu vähän alemmas pitäen kuitenkin edelleen kiinni naaraan kainaloiden alta ja hedelmöittää ulos tulevat munat. Tämä toimitus jatkuu jaksoittaisena kolmesta neljään tuntia, jonka jälkeen naaras on laskenut 800-1000 munaa ja nousee vedestä suunnistaen takaisin normaaleille elinalueilleen. Koiras jää usein kyttäämään löytääkseen uuden kumppanin.

Munat, joiden yläpuoli on vaalean ruskehtava, alapuoli kellertävä, ovat halkaisijaltaan noin 1,5 millisiä, ja niitä ympäröi 3-4 mm paksu hyytelö kuori. Munat kasautuvat pyöreiksi, saksanpähkinän kokoisiksi klönteiksi ja valuvat lammen pohjaan tai tarttuvat matkallaan vesikasveihin. Munat kuoriutuvat kahden viikon sisällä. Poikaset, jotka kuoriutuessaan ovat 4,5 - 7,5 millimetriä pitkiä laskeutuvat lammen pohjalle ensimmäisen vuorokauden ajaksi, jonka jälkeen ne nousevat etsimään vesikasveilta leviä ja myöhemmin pieniä vesieläimiä ravinnokseen. Toukat ovat kalamaisia, hyvin vilkkaita otuksia, ja sukeltavat säikähtäessään nopeasti lammen pohjaan. Väritykseltään poikanen on selästä vihertävän ruskea, vatsapuolelta valkea. Pyrstön lihaksikkaassa osassa voi olla tummia täpliä. Korkean pyrstön harja alkaa selässä hyvin edestä, lähes silmien tasolta, huipentuen päässään teräväksi, jopa nauhamaiseksi kärjeksi. Pyrstö on noin puolitoista kertaa muun ruumiin mittainen. Kidusaukko ruumiin vasemmalla kyljellä osoittaa taakse yläviistoon. Päässä kuono on leveä, ja silmät sijaitsevat hyvin alhaalla pään sivuilla. Suussa ylähuulen toisen hammasrivin keskellä on kapea lovi.

Poikaset kasvavat kuukaudessa 17 millin mittaisiksi, ja tässä ajassa niille kehittyy myös takajalat. Kahden kuukauden iässä ne ovat 32-35 millisiä, ja vajaan kolmen kuukauden kuluttua, suurimmillaan ennen muodonmuutosta ne ovat 40-50 millimetriä pitkiä. Nelisen päivää etujalkojen täydellisen kehittymisen jälkeen pienet, puolitoista senttiset sammakot nousevat vedestä ja siirtyvät elämään lammen reunustan kasveihin.

Nuijapäiden kehitysvauhti riippuu veden lämpötilasta, joten lämpimässä suomalaisessa asunnossa, tai lämpimimmillä seuduilla poikaset voivat kehittyä aikuisiksi jo kahdessakin kuukaudessa. Syksyllä horrokseen painuessaan pikkusammakot ovat jo yli parisenttisiä, ja seuraavana syksynä 3 - 3,5 senttisiä. Sukukypsä euroopanlehtisammakko on 3 - 5 vuoden iässä, mutta se voi aloittaa ääntelyn jo vuoden ikäisenä.