Krokotiilisalamanterit

Krokotiilisalamanteri (Tylototriton verrucosus)

Lajeista terraario-oloissa yleisin on suvun nimilaji, eteläisestä Kiinasta, pohjoisesta Vietnamista, Burmasta, Kaakkois-Intiasta ja Itäisestä Nepalista kotoisin oleva krokotiilisalamanteri. Laji on siinä mielessä hankala tapaus, että siitä tunnetaan useita erilaisia muotoja jotka eroavat toisistaan niin käyttäytymisensä kuin ulkoasunsa puolesta. Osa yksilöistä on hyvin akvaattisia, ja niitä tulee pitää akvaterraariossa samaan tapaan kuin tuliliskoja. Toisaalta jotkin yksilöt eivät mene veteen kirveelläkään, ja tällöin niitä tulee hoitaa maaeläiminä, kuten tulisalamanteri. Lisäksi yksilöt voivat muuttaa mieltymyksiään myös iän ja vuodenajan mukaan: toisinaan ne viihtyvät maalla, toisinaan vedessä.

Meillä on kaksi krokotiilisalamanteria, jotka nuorempina viettivät kaiken aikansa maalla. Nykyään toinen niistä on siirtynyt veteen, ja käy maalla vain toisinaan. Toinen ei vedestä juuri perusta. Lisäksi tunnen myös kolmannen krokotiilisalamanterin, vanhuksen joka ei missään elämänsä vaiheessa ole viihtynyt vedessä.
Niinpä aluksi on syytä tarjota uudelle krokotiilisalamanterilleen sekä vesi-, että maa-alue, ja tarkkailla otuksen käyttäytymistä ja mieltymyksiä. Tämän perusteella, sen mukaan missä eläin viihtyy parhaiten, voi sille sitten sisustaa sopivan asumuksen.

Jos eläimet tuntuvat viihtyvän vedessä, tulee niille sisustaa akvaterraario. Vinkkejä akvaterraarion sisustamiseen löytyy vaikkapa tuliliskoja käsittelevältä sivustoltani, ja kaikkea siellä esitettyä sisustamiseen liittyvää voi soveltaa myös akvaattisten krokotiilisalamanterien kotia rakentaessa. Krokotiilisalamanterit ovat kuitenkin suurempikokoisia kuin tuliliskot, joten ne tarvitsevat enemmän tilaa. Suosittelisin että yhdelle tai kahdelle pääosin vedessä elävällä krokotiilisalamanterille sopivan kodin saa noin sadan litran akvaariosta. Koska krokotiilisalamanterit saattavat haluta vaihtaa elinympäristöään, on altaan maa-alueen rakentamiseen hyvä kiinnittää huomiota tuliliskoja tarkemmin.

Meidän eläimemme, joista toinen viihtyy valtaosin vedessä ja toinen vain maalla asustavat noin 130 litran altaassa, johon on sisustettu tiiliskivien ja lasilevyjen avulla maa-alue jonka kokonaispinta-ala on noin puolet altaan koko pinta-alasta.

Vesialue jatkuu lasilevyn alle, joten vedessä elävälle eläimelle tilaa on tarjolla maksmaalisesti. Toisaalta lasin päällä on soraa, mikä muodostaa sinne puolen terraarion kokoisen maa-alueen. Molemmilla alueilla on kasvillisuutta ja erillisiä piilopaikkoja. Pohjamateriaalina on pyöreää akvaariosoraa, joka ei sotke vettä. Maalla elävälle salamanterille parempi ratkaisu olisi turvepohja, mutta irtoturve kulkeutuu helposti veteen ja sotkee koko veden. Jos eläin taas näyttää viihtyvän yksinomaan maalla, voi sen terraarion sisustaa samoilla periaatteilla joita käytetään tulisalamanterien terraarioissa. Samoin perushoito ruokintoineen, terraarion kostutuksineen ja vastaavineen sujuu samalla tavalla kuin tulisalamantereilla. Maalla elävälle krokotiilisalamanterille suosittelen pohjapinta-alaltaan vähintään 40 x 80 cm aluetta, jotta sinne saadaan mukavasti mahtumaan myös jonkinlainen vesiallas, sillä tulisalamantereista eroten krokotiilisalamanterit saattavat toisinaan haluta veteen.

Terraario sekä maalla, että vedessä viihtyville krokotiilisalamantereille. Terraario maalla viihtyvälle krokotiilisalamanterille.Huomaa kattoon tuuletusaukon kohdalle viritetty tuuletin. Kuumalla säällä terraarion katolle, tuulettimen kohdalle tuuletusaukon päälle asetetaan jäädytetty "kylmäkalle"-kylmävaraaja, jolloin tuuletin puskee terrarioon jäähdytettyä ilmaa. Kuva: © 2006 Minna-Karoliina Heino.

Vähintään lisääntyessän kaikki krokotiilisalamanterit vaeltavat veteen, joten ainakin tuona aikana on syytä valmistautua rakentamaan salamantereilleen akvaterraario, tai vähintään suurentaa selvästi vesialueen kokoa terraariossa.

Krokotiilisalamanterit viihtyvät kesäisin 20-25 asteen lämpötiloissa. Talvisaikaan lämpötila saa laskea aina 15-18 asteen välille ilman riskiä.

Keisarikrokotiilisalamanteri (Tylototriton shanjing)

Krokotiilisalamanterista erotettiin vuonna 1995 omaksi lajikseen keisarikrokotiilisalamanteri. Sen erottaa krokotiilisalamantereista helpoiten erityisen värikkäiden ja korkeiden selkänystyjensä avulla. Lisäksi laji on kokolailla maalla elävä, eikä mene veteen kuin lisääntymisaikaan. Lisääntymisajan ulkopuolella se elää maalla, ja vaatii viihtyäkseen kostean maaterraarion jossa on pieni uimapaikka. Keisarikrokotiilisalamanteria hoidetaan samaan tapaan kuin maalla viihtyviä krokotiilisalamantereitakin. En ole koskaan nähnyt keisarikrokotiilisalamanteria Suomessa, mutta muualla Euroopassakin se on komean ulkonäkönsä vuoksi suosittu terraarioeläin.

Hiilikrokotiilisalamanteri (Tylototriton kweichowensis)

Eteläisestä kiinasta kotoisin oleva hiilikrokotiilisalamanteri on tumma tai jopa musta eläin, jonka selän nystyt ovat kirkkaan oranssit tai punaiset. Myös hännässa tai muualla selkäpuolella voi olla punertavaa. Laji on lisääntymisajan ulkopuolella maalla elävä, ja sitä tulee hoitaa samaan tapaan kuin maalla viihtyviä krokotiilisalamantereitakin. Tätäkään lajia en ole Suomessa nähnyt, mutta kauniin ulkomuotonsa vuoksi uskoisin niitäkin maahamme jossain vaiheessa rantautuvan.

Hiilikrokotiilisalamanteri (Tylototriton kweichowensis)