 Jauhomatoja ja jauhopukkikovakuoriaisia.
Eräitä helpoimmin sammakkoeläimille kasvatattevia ruokaeläimiä ovat jauhomadot ja muut jauhopohjaisissa seoksissa kasvatettavat kovakuoriaisten toukat, joita tässä tekstissä kutsun yhteisesti "jauhotoukiksi". Näitä toukkia ei yleisesti pidetä erityisen terveellisenä ruokana sammakkoeläimille. Ne ovat melko rasvaisia, niiden ravintoarvot ovat heikot ja erityisesti jauhomadoilla on paksu kitiinikuori. Mutta jos toukat kasvattaa itse mahdollisimman monipuolisella ja vitamiinipitoisella ruokavaliolla, voi niitä toisinaan käyttää vaihteluna sammakkoeläinten ruokavalioon. Lisäksi toukat toimivat hyvänä hätävararuokana siltä varalta että sirkka- tai banaanikärpäsviljelmä ei jonain päivänä tuotakaan odotetusti. Millekään sammakkoeläimelle jauhotoukat eivät kuitenkaan saa olla ainoaa ruokaa, vaan sammakon ruokavalion pitää koostua pääosin muista ötököistä. Mutta monipuolistajana ja hätävarana helposti kasvatettavilla jauhotoukilla on oma paikkansa sammakoiden ruokaeläinvalikoimassa. Kolme lajia Kaikista tutuimpia jauhoissa kasvatettavista toukista ovat jauhomadot, jotka itseasiassa ovat jauhopukki-nimisen kovakuoriaisen toukkia. Jauhomadot ovat suurimmillaan 3 cm mittaisia, ja siten hyvän kokoista ruokaa monille suuremmille sammakoille ja salamantereille. Juuri munasta kuoriutunut jauhomato on reilun puolen sentin mittainen, ja sellaisenaan sopivan kokoinen pienemille sammakkoeläimille. Jotkin sammakot hylkivät pieniäkin jauhomatoja toukkien kovan kitiinikuoren takia.
 Lajien toukat ja nuppineula kokovertailussa: 1: jauhomato 2: buffalomato 3: hinkalokuoriaisen toukka Kuoriaislajit kuuluvat kaikki samaan pimikkökuoriaisten heimoon Tenebrionidae. Niinpä ne jossain määrin muistuttavat toisiaan niin ulkoisesti, kuin elintavoiltaankin. Kaikki toukat ovat väritykseltään kellertäviä, ja niissä näkyy tummempina viivoina niiden jaokkeellisuus. Kaikkien lajien aikuisvaihe puolestaan on tumma koppakuoriainen, jonka koko vaihtelee lajin mukaan. Ja kaikki lajit elävät jauhoissa ja/tai muissa kuivissa elintarvikkeissa. Sen sijaan jättijauhomatojen nimellä myytävät isomustakuoriaisen toukat eivät elä jauhoissa, eikä niitä voi kasvattaa tämän sivun ohjeilla. Kaikilla näillä kovakuoriaisilla on tyypillinen hyönteisten elämänkierto: aikuinen ötökkä (kovakuoriainen) munii munansa jauhoseokseen. Munat kuoriutuvat pieniksi toukiksi, jotka elävät jauhoseoksessa, syövät jauhoja, ja kasvavat. Saavutettuaan suurimman kokonsa jauhotoukat koteloituvat. Jonkin ajan kuluttua kotelosta kuoriutuu aikuinen kovakuoriainen, joka etsii parittelukumpanin, ja kierto alkaa jälleen alusta. Kierron pituus vaihtelee lajin, ympäristön olosuhteiden ja ravinnon määrän ja laadun mukaan, mutta se kestää kuitenkin kaikissa tapauksissa vähintään useampia viikkoja, yleensä pari kuukautta. Kaikki tässä teksissä käsitellyt lajit ovat sellaisia, että niitä tavataan myös Suomen luonnossa luonnonvaraisina eläiminä. Lisäksi jokainen niistä on luokiteltu tuhotyönteiseksi. Ne vaivaavat myllyjä, viljavarastoja, kanaloita ja muita sopivia paikkoja, mutta ne voivat levitä ihan tavallisten yksityiskeittiöiden jauho- ja muissa elintarvikekaapeissakin. Otusten viljelemistä tämä ei haittaa, sillä viljellyt ötökät eivät leviä ympäriinsä, kunhan niiden kanssa vain on huolellinen. Mutta kasvattajan on hyvä tiedostaa hyysäävänsä asunnossaan tuhoeläimiä. Jauhotoukkien kasvatus Jauhotoukkien kasvattamiseen löytyy netistä ja kirjallisuudesta lukuisia erilaisia ohjeita. Useimmat niistä perustuvat kuitenkin samaan peruskaavaan.
 Jauhomatoviljelmä. Kuivaruokien lisäksi jauhotoukat tarvitsevat nestettä. Näppärä tapa tarjota sitä toukille on levittää viljelyalustan päälle vihanneksia, hedelmiä tai juureksia. Sopivia ovat mm. erilaiset salaatit, suikaleiksi pilkottu omena, peruna, porkkana. Mikäli viljelmässä on sisusteita, kuten kananmunakennoja tai talouspaperia, voi kosteat ruoat asettaa sisusteiden päälle. Tällöin vihannekset eivät sotkeudu jauhoihin yhtä pahasti, ja ne on helpompi poistaa viljelmästä kun ne ovat kuivuneet. Jos kosteat aineet alkavat homehtua, tulee ne poistaa, ja tarkastaa, ettei home ole päässyt leviämään kuiva-aineisiin. Käytännössä toukat eivät muuta hoitoa tarvitsekaan kuin sen, että niille lisätään uutta kosteaa ruokaa sitä mukaa kun ne ovat syöneet edellisen. Vähitellen toukat syövät myös viljatuotteet ja tuottavat tilalle ulostetta. Tämän seurauksena alunperin valkea jauhoseos tummuu vähitellen, ja muuttuu lopulta likimain puhtaaksi ötökänulostejauheeksi. Niinpä pohjaa tulee uusia toisinaan. Käytännössä homman voi hoitaa joko niin, että aika ajoin kaikki toukat ja kuoriaiset kerätään pois viljelmästä, ja ne laitetaan kokonaan uuteen, tuoreeseen viljelmään. Vaaleiden toukkien erottamiseen jauhoista voi apuna käyttää erikarkeuksisia siivilöitä. Kaikista pienimpien toukkien ja koppiaisen munien löytäminen on kuitenkin kokolailla mahdotonta, joten vanhakin pohja kannattaa säilyttää, ja kerätä loput ötökät talteen sitten kun ne ovat kehittyneet ja kasvaneet suuremmiksi ja helpommin löydettäviksi. Toinen vaihtoehto viljelmän siirtämiseen tuoreeseen alustaan on vaiheittainen siirto: kaikki kuoriaiset siirretään tuoreeseen viljelmään sitä mukaa kun niitä kuoriutuu koteloista. Kuoriaiset ovat tummia, joten ne on helppo löytää viljelmästä ilman siivilääkin ja siirtää viljelmästä toiseen vaikkapa käsin. Siirretyt kuoriaiset munivat tuoreeseen pohjaan, toukat kehittyvät siellä, ja ajan kanssa uusi viljelmä kuhisee toukkia. Myös vanha viljelmä säilytetään, ja sinne jääneet toukat syötetään sammakoille sitä mukaa kuin niitä kuluu. Jos osa toukista ehtii koteloitua ja/tai muuttua kuoriaisiksi, ne siirretään uuteen viljelmään muiden kuoriaisten sekaan. On tapa kumpi tahansa, käytännössä siirto tarkoittaa kahden viljelmän ylläpitämistä rinnakkain, ainakin siirymävaiheen aikana. Onneksi vaihtoja vijelmästä toiseen ei tarvitse tehdä kuin kerran - muutaman kerran vuodessa. Tarkka vaihtoväli riippuu viljelmän koosta ja ötököiden määrästä. Viljelmästä on helppo paljain silminkin nähdä milloin se on muuttumassa kovin tummaksi, joten oikean vaihtoajan huomaa kyllä. Ja ötökät selviävät myös ulosteisssa kasvatusseoksessa melko pitkään, joten viljelmä ei kuole välittömästi sen muututtua kovin kakkaiseksi. Mutta toki likaisuus heikentää viljelmän toimintaa. Jos viljelyn tuloksen haluaa erityisesti maksimoida, voi käyttöön ottaa kolmannenkin astian, kotelokupin. Ainakin jauhopukit voivat nimittäin olla kannibaaleja, jolloin kuoriaiset ja toukat syövät lajitoveriensa avuttomia kotelovaiheita. Tämä estetään siirtämällä kotelot erilliseen kuppiin turvaan. Toukat tai kuoriaiset eivät kiipeä pystysuoraa seinää pitkin, joten kotelokuppina voi käyttää mitä tahansa pientä kippoa, joka laitetaan viljelmään, ja johon kotelot nostellaan aina kun niitä löytyy. Kun kotelo kupissa kuoriutuvat koppakuoriaisiksi, voi ne vapautaa takaisin viljelmään. Tai halutessaan siirtää tuoreeseen viljelmään. Kotelovaiheessa otukset eivät liiku eivätkä syö mitään, joten kotelokupissa ei tarvitse olla ravintoa tai muitakaan sisusteita. Jos koppakuoriaisten haluaa antaa itse kiivetä pois kupista takaisin viljelmään, voi kupin laitaa vasten asettaa jonkinlaisen rampin jota pitkin koteloitunut kuoriainen pääsee pois kotelokupista. Toukkien ravintoarvojen parantaminen Pelkillä viljatuotteilla eläneet jauhotoukat eivät ole kovin ravinnepitoista ravintoa sammakkoeläimille. Mutta jos toukat ovat eläessään syöneet runsaasti vitamiinejä ja kivennäisaineita sisältäviä ruoka-aineita, sisältävät myös ötökät itsessään runsaasti näitä sammakoille hyödyllisiä aineita. Tätä ravintoeläinten vitaminointitapaa kutsutaan Suomessakin englanninkielisellä termillä "gut-loading". Gut-loadingin nimissä viljelyalustaan kannattaa lisätä akvaariokalojen hiutaleruokia, jyrsijöille ja linnuille suunniteltuja kuivaravintoseoksia ja erilaisille eläimille suunniteltuja kuivapellettejä (jotka tarvittaessa voi ennen lisäämistä jauhaa). Kaikki vitaminoitu ja vitamiinipitoinen jonka jauhotoukat syövät on aina kotiinpäin! Gut-loadingin toinen muoto on se, että tietyllä ruokintakerralla sammakoiden ruoaksi tarkoitetut toukat poimitaan viljelmästä jo edellisenä päivänä, ja ne laitetaan vuorokaudeksi pieneen astiaan, jossa niille on ravinnoksi vain ja ainoastaan jotakin sammakkoeläimille tarkoitettua vitamiini-hivenaine -jauhetta. Tällöin toukat syövät viimeisen vuorokautensa tätä puhdasta vitamiiniseosta, ja tällöin niiden ruoansulatukanava on maksimaalisen täynnä tätä vitamiiniä kun ne tarjotaan sammakoille ruoaksi. Kaikista parhaan tuloksen saa jos ravintoeläimille tarjoaa jonkin verran vitamiinejä koko niiden kasvun ajan, sekä tehostetusti viimeisen vuorokauden ajan. Tarkempi katsaus eri lajeihin Vaikka kaikkien tällä sivulla mainittujen lajien perushoito on saman tyyppistä, on eri kovakuoriaslajien välillä on myös eroja. Niihin tutustutaan seuraavan taulukon avulla.
|
Juuri munasta kuoriutunut toukka on vain reilun puolen sentin mittainen, ja siten mahdollista ruokaa hyvinkin pienille syöjille. Oheisen kuvan vasemmassa alakulmassa on vastakuoriutunut toukka. Suoraan nuppineulan yläpuolella on täysikasvuinen toukka, ja kuvan yläosassa pari "välikokoa". Kaikki kuvan toukat ovat jauhomatoja.
