Sirkkojen kasvatus ruokaeläimiksi
![]() Erilaiset sirkat ovat eräs suosituimmista ja suositeltavimmista ruokaeläimistä joita sammakkoeläimilleen voi itse kasvatella. Sirkkoja on runsaasti eri kokoisia, ja niiden ravintoarvot ovat melko hyvät, joten ne ovat sammakkoeläinharrastuksessa luultavasti yleisimmin käytetty perusruoka. Suomessa on monia harrastajia jotka kasvattavat sirkkoja oman käytön lisäksi myös myyntiin. Myös suurimmissa eläinkaupoissa sirkkoja on nykyään saatavilla usein melko säännöllisesti. Niinpä sirkkoja on mahdollista ostaa melko vaivattomasti. Mutta pitkällä aikavälillä ostosirkat tulevat itse kasvatettuja kalliimmiksi, ja on aina varmempaa jos ruokaeläinten tuotanto on omissa käsissä. Joskus voi koittaa sekin hetki kun myyjältä ei sirkkoja löydykään. Sirkkojen kasvatuksessa on omat niksinsä, mutta kun perusteet saa kuntoon, ei se ole mitenkään erityisen vaikeaa. Sirkkoja on maailmassa tuhansia erilaisia, ja myös ruokaeläinkäyttöön niitä on tarjolla useammanlaisia. Yleisimmin ruokaeläimenä käytetään erilaisia kenttäsirkkoja (Gryllus sp.). Kenttäsirkkojen suvusta yleisin laji on kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus), jonka tunnistaa lähes mustasta värityksestä ja kahdesta aikuisten selässä olevasta vaaleasta täplästä. Kaksitäpläsirkat kasvavat noin 3,5 cm mittaisiksi. Toinen sukun laji jota Suomessa yleisesti kasvatetaan on jamaikankenttäsirkka (Gryllus assimilis). Se on kaksitäpläsirkkaa vaaleampi, se jää noin senttiä pienemmäksi, eikä sillä ole selässään selkeitä kuvioita. Näiden kahden lisäksi eläinkaupoissa näkee toisinaan myös muunlaisia kenttäsirkkoja, tai lajien risteytymiä. Kenttäsirkkojen lisäksi myös kotisirkkoja (Acheta domestica) kasvatetaan yleisesti terraarioeläinten ruoaksi. Myös ne ovat vaaleita ja kasvavat noin 2,5 cm mittaisiksi. Kotisirkka on melko hyppiväinen otus, kun taas kenttäsirkat tuntuvat suosivat mielummin juoksentelemista kuin pomppimista. Neljäs laji jota Suomessa satunnaisesti on nähty ruokaeläimenä on Gryllodes sigillatus ("kolmipantasirkka"). Lajin tunnistaa pitkistä, tuplasti ruumiin mittaisita tuntosarvista, sekä kolmesta tummasta "pannasta", jotka kulkevat sen pään ja vartalon poikki. Laji jää alle parin sentin mittaiseksi, mutta pystyy vähintään yhtä pitkiin loikkiin kuin suuremmat sukulaisensa. Kaikkien lajien aikuiset koiraat sirittävät. Kaksitäpläsirkka on edellä mainituista lajeista kovaäänisin. Hyvänä kakkosena tulevat kotisirkat. Jamaikankenttäsirkkoja mainostetaan toisinaan "hiljaisina sirkkoina", ja ne ovatkin, erityisesti kahteen muuhun lajiin verrattuna, lähes äänettömiä. Toki nekin sirittävät, mutta ääni on sen verran hiljainen ettei se kanna kovin pitkälle, eikä sitä yleensä koeta häirisevänä. Kaikkia yllä mainittuja lajeja hoidetaan samalla, alla kuvattavalla tavalla. Merkittävin ero lajien vaatimuksissa ovat erot optimilämpötilassa. Kotisirkka viihtyy kaikista viileimmässä. Lajia tavataan myös Suomen luonnossa. Jamaikankenttäsirkka on lajeista trooppinen ja se tarvitsee korkeimman lämpötilan. Kaksitäpläsirkka jää näiden kahden väliin. Sirkoilla, kuten useimmilla vaihtolämpöisillä lämpötila vaikuttaa elämisen ja lisääntymisen nopeuteen: vaikka useimmat sirkat selviävät ja jopa lisääntyvät ihan normaalissa huoneenlämmössäkin, lämmittimien avulla kehittyminen ja lisääntyminen nopeutuvat merkittävästi.
![]() Kaksitäpläsirkka, lisääntymiskykyinen aikuinen naaras.
![]() Nuoria kotisirkkoja.
![]() Jamaikankenttäsirkkoja. Kaksi aikuista naarasta ja nuori sirkka (oikealla).
![]() Gryllodes sigillatus, "kolmipantasirkka", lisääntymiskykyinen aikuinen naaras.
Sirkkojen asuttaminen
![]() Kaksi erilaista sirkkaviljelmää. Ylempi suuressa saavissa, alempi muovilaatikossa. Asian pohjalle asetellaan litistettyjä vessapaperirullia, rypistettyä sanomalehteä, kananmunakennoja ja/tai jyrsijöille tarkoitettua kuivaa heinää. Sisusteet luovat sirkoille piilopaikoja, ja niitä on syytä käyttää säästelemättä. Liian avoimessa astiassa sirkat voivat alkaa syödä toisiaan, erityisesti nahanluonnin aikaan. Astian lämpötila säädetään jonnekin 27-32 asteen välille. Lämpötila vaikuttaa vaihtolämpöisten sirkkojen kasvunopeuteen, joten läpimämmässä ne kasvavat nopeammin kuin viileässä. Sirkat tulevat toimeen jopa alle 20 asteen lämpötiloissa, mutta tuolloin lisääntyminen ja kasvu ovat kovin hitaita. Ruoaksi sirkoille kelpaavat esimerkiksi kissan kuivaruokapelletit ja/tai hiutalemainen akvaariokalanruoka. Tai melkein mikä tahansa ihmistenkin käyttämä ruoka-aine, mutta kuivatuotteita käytettäessä säästytään hajuhaitoilta. On syytä tarkastaa että ruoassa on mukana runsaasti eläinpitoisia raaka-aineita, ettei sirkkojen proteiinin tarvetta täyttääkseen tarvitse alkaa järsiä lajitovereitaan. Juotavaksi sirkoille voi laittaa vettä (joko sumuttamalla astian pinnoille, imeytettynä pumpuliin tai tarjottuna lintujen juoma-automaattipullosta, sillä sirkat hukkuvat helposti avoveteen), tai tarjota niille kuivan ruoan lisäksi kurkkua, porkkanaa, perunaa, salaattia tai jotain muuta kosteaa vihannesta tai kasvista josta eläimet saavat tarvitsemansa veden. Vihannesten käytössä on se hyvä puoli, että ne lisäävät myös monipuolisuutta sirkkojen ruokavalioon. Ruoka kannattaa laittaa sisusteiden päälle tai erilliseen kuppiin, jotta sen voi myöhemmin vaihtaa ja siivota tähteet helpommin. Lisäännyttäminen Kasvettuaan täysikasvuisiksi sirkoille ilmestyy siivet, ja koiraat alkavat sirittää. Sirkan ääni ja sen voimakkuus riippuu lajista, mutta kaikki sirkat sirittävät tavalla tai toisella. Sirittäminen on merkki siitä, että otukset ovat saavuttaneet lisääntymiskypsyyden.
![]() Lisääntymisikäisten kaksitäpläsirkkojen sukupuolet. Yllä olevalla naaraalla näkyy ruumiin takaosassa kahden piikin välissä pitkä, tikkumainen munanasetin. Alemmassa kuvassa olevalla koiraalla ei asetinta ole. Molemmilla sukupuolilla on selässään siivet. Nuorille sirkoilla siipiä ei ole. Nuorille naaraille ei myöskään ole vielä kehittynyt selkeää ja pitkää munanjohdinta, joten sukupuolten määrittäminen nuoresta eläimestä on hankalampaa kuin täysikasvuisesta.
![]() Kaksitäpläsirkkojen pitkulaiset munat ovat kuvassa näkyvää valkoista nuppineulan päätä pienempiä.
![]() Pienestä muoviterraariosta koottu hautomo jossa on kaksi munintapurkkia. Munat ovat vaaleita ja pitkulaisia, ne muistutavat suuresti pientä pitkulaista riisinjyvää. Kokoa niillä ei kuitenkaan ole kuin vajaan millimetrin verran. Kun sirkat kuoriutuvat, ne ovat suunnilleen saman mittaisia, eli hyvin pieniä. Otukset alkavat heti etsiä ruokaa ja lähtevät vaeltamaan pitkin hautomona toimivaa karkkirasiaa. Kun ensimmäiset pikkusirkat (joita kutsutaan usein myös pinhead sirkoiksi) ilmestyvät, on aika järjestää niille ruokaa. Hiutalemainen akvaariokalanruoka on hyvä vaihtoehto ensiravinnoksi. Sen lisäksi poikasille on hyvä antaa jotain vihannesta mistä ne saavat kosteutta. Koska otukset ovat hyvin pieniä, ja melko huonoja kiipeilijöitä, on munintapurkista syytä rakentaa vaikkapa sanomalehdestä ulosjohtava silta jota pitkin eläimet pääsevät varmasti ruoan pariin.
![]() Vastakuoriutunut (kaksitäplä)sirkka eli ns. pinhead. Nimi tosin valehtelee, otus on selvästi nuppineulan päätä pienempi.
|