 |
 | |
|
| ||
Suomalaiset tutkivat afrikkalaisia sammakoita
Bufo garmani
Timo ja Alina olivat Etelä-Afrikassa ensimmäistä kertaa 2006. He osallistuivat HAA:n (Herpetological Association of Africa) symposiumiin Potchefstroomissa ja tekivät tapahtuman jälkeen kenttätöitä mm. Madikwen Luonnonpuistossa. Tällä sivulla nähtävät valokuvat on otettu tuon matkan aikana. Heihin tarttui kahden viikon aikana krooninen afrikkakuume. Halu tutkia ja sitä kautta suojella Afrikan häikäisevää, mutta vauhdilla tuhoutuvaa luontoa on heitä siitä asti vaivannut. Myös tällä kerralla matka alkaa HAA:n symposiumilla Free Statessa, Sterkfonteinin luonnonpuistossa, jonka jälkeen alkavat kiivaat kenttätyöt KwaZulu-Natalissa ja Swazimaassa.
Pariskunta nauttii kaikista eläinhavainnoista, mutta tutkimusten pääpaino on sammakkoeläimissä. Niitä he etsivät niin metsistä, järvien rannoilta kuin kosteikoilta. Sadekausi on alkanut, mikä on mitä parhain aika sammakoiden kuulostelulle ja näkemiselle. Telttamajoituskin edesauttaa työtä. Telttaillessa pääsee lähemmäs luontoa ja kuulee mahtavan eri äänien kuoron. Ensimmäinen kerta Afrikassa opetti mm. kahden viikon olevan kiduttavan lyhyt aika, joten nyt järjestyi 5 viikon pituinen jakso. Myös valokuvausvarusteet kaipasivat lisäystä, mutta kaikkeen eivät omat varat riitä. Yhteistyö Verkkokauppa.comin kanssa oli todellinen onnen potku!
Chiromantis xerampelina
Terveisiä kentältä
Timo ja Alina ovat matkallaan työn touhussa ja usein alueilla joilla kännykkä ei kuulu. Mutta aina toisinaan he pääsevät lähettelemään kuulumisiaan tänne koti-Suomeen. Tässä julkaistaan matkalaisten terveisiä kentältä ja otteita matkapäiväkirjasta.
26.11-1.12.08
Matka alkoi HAA:n kofrenssilla Sterkfontein Dam Nature Reserve:ssa. Luennot olivat antoisia ja mielenkiintoisia. Tosin eri puhujien aksentit tuottivat välillä hankaluuksia, mutta mukana pysyttiin. Sammakot ja niiden hätä oli huomioitu ja saimme kuulla chytrid-tutkimuksista, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tulevaisuuden näkymistä. Erittäin kiinnostavia luentoja oli myös matelijoista.
Itse puisto oli laaja, kuivaa ja kumpuilevaa maastoa. Patojärvi oli suuri ja puhdas. Sateita ja rajuja ukkosia uskomattomine salamoineen saimme kokea lähes joka päivä. Sammakoita, konnia, liskoja, hyönteisia ja lintuja löytyi jo mökkimme pihalta kiitettävästi. Iltaisin ja luentojen väleillä samoilimme luonnossa. Viimeisen päivän vaelluksella Drakensbergin vuoristoon, Tugela putoukselle, näimme paljon paviaaneja, skinkkejä, agamia, hyönteisia, erikoisia kasveja ja löysimme putoukseen laskevasta joesta sammakoita ja nuijäpäitä. Vaellus oli huikea elämys vuorenrinteellä roikkuvine tikkaineen ja huikeine maisemineen. Paluumatkalla pieni polkukin katosi paksuun usvaan, joka kasteli likomäräksi.
1.-5.12.
Ngome metsä oli seuraava etappimme. Se on ainoita jäljellä olevia vuoristometsiä Etelä-Afrikassa. Majoituimme Ntibane Busveld Hideaway:ssa vuokradefenderimme kattoteltassa (yllättävän mukava!), josta oli n. 20 min automatka metsään. Olisimme majoittuneet metsän omalla leirintäalueella, mutta emme saaneet sinne yhteyttä. Ntibane osoittautui meille oivalliseksi valinnaksi! Olimme ainoat vieraat. Maisema polveili taivaanrantaan ja akaasiapuut levittäytyivät kuin pitsiset päivanvarjot savannin ylle. Niilin varaani (Varanus niloticus) marssi hiekkatiella omistajan elkein, mutta piiloutui meiltä koko loppuajaksi! Törkimys! Pihapiirissä oli lampia! Alue oli erittäin sammakkoinen ja näimme myös kypäräsuokilpikonnan (Pelomedusa subrufa) sekä sokkokäärmeen. Kanootilla illalla meloimme kuvaamaan Hyperolius-ruokosammakoita.
Öisin usein ukkosti ja millaisia ukkosia! Koko pimeä maisema valaistui väreineen uskomattomien salamien voimasta! Nautimme luonnon uskomattomasta valoshowsta boman suojissa. Saimme sinne seuraakin. Konnia loikki nurkissa, gekot kipittelivät seinillä ja tunnelihämähäkki kipitti suojaan tulvivasta kodistaan.
Ngome metsä oli paikoitellen kuin Taru Sormusten Herrasta ja Tarzanista. Polut olivat huonosti merkittyjä, hyvin kapeita ja liukkaitakin. Todellista seikkailumaastoa! Ensimmäisenä päivänä kuljimmekin eksyksiin. Käveltyämme 7 tuntia saavuimme viimein autolle. Eksyminen kuitenkin kannatti! Näimme paljon hyönteisiä, hämähäkkejä, täpläpensaskäärmeen (Philotamnus semivariegatus) matoliskon ja kiehtovia sammakoita... Emme ole vielä ehtineet kaikkia lajeja määrittämään. Se on oma työnsä Suomen talvessa. :-) Ngomessa tuli käytyä päivittäin ja kävelty monen tunnin matkoja. Metsä oli niin kiehtova!
5.-9.12.
Haikein mielin hyvästelimme salaperäisen metsän ja Ntibanen rauhan. Huruttelimme halki kauniin Zulumaan sydämen ja ohi pienten savimajakylien.
Bonamanzi Game Park yllätti meidät myönteisesti! Telttapaikkamme oli syvällä metsän siimeksessä. Erittäin yksityinen ja keskella luontoa. Pahkasiat (Alinan suosikit!) ja nyalat käyskentelivat pensaissa. Kasasimme teltan suuren puun varjoon. Kahdessa pienessä kivirakennuksessa sijaitsivat kenttäkeittiö, toisessa wc ja suihku. Gekkoja vilisi nurkat vääränään! Kevyt sade sai sadehämähäkin esille piilostaan ja se saalisti itselleen yhden gekon! Aika iso karvajalka siis. Aamulla ajelimme n. 7 km päähän aamiaiselle. Matkalla näimme tietä ylittämässä nuoren metsäkobran. Auto seis ja ulos. Kuvasimme tuota kaunista ilmestystä taustanaan Afrikan huikaisevan punainen maa. Paikallinen riistanvartija sattui ajamaan paikalle. Hän oli todella kiinnostunut työstämme, antoi hyviä vinkkejä ja antoi vapaat kädet touhuta. Saimme myös erittäin suojelutyöstä kiinnostuneen ystävän. Sammakoita löytyi kyllä, vaikka kovin oli kuivaa. Paras sammakkokeskittymä oli alueen aidatussa krokotiililammessa. Aidattu siksi, etteivät salametsastäjät pääse yllättämään ja krokotiilit saavat rauhassa lisääntyä. Sinne ei kannattanut todellakaan mennä. Tyydyimme kiikaroimaan ja kuuntelemaan. Pienenmpiä krokotiileja oli muissa, ei aidatuissa lammissa. Niiden lampien ympäristöt varovasti kiersimme ja hyvin kiiluivat silmät taskulampun valossa, myös krokotiilien.
9.-16.12.
Bonamanziin olisimme mielellämme jääneet tutkailemaan paikkoja ja odottamaan lisää sateita, mutta matka jatkui toisenlaiseen maisemaan. Kosi Bay Camp sijaitsee Nhlange järven rannalla ja sitä ympäröi kiehtova metsä, jonka keskellä kulki vaelluspolku. Sää oli vain kovin kuiva ja aurinkoinen. Löysimme yksittäisiä sammakoita ja konnia, mutta paras kuoro oli metsän siimeksessä, pienen joen laidalla. Siellä viihtyivät öisin myös alueen muutama virtahepo. Ne nousivat auringon laskettua joen kautta laiduntamaan. Asia selvisi, kun eräs ilta sinne kävelimme. Taskulampun valokiila osui mutkan taakse ja sieltä kuului virtahevon kunnioitettava varoitus. Hölkkasimme niin äänettömästi kuin kykenimme häiritsemastä. Kun luulimme olevamme jo tarpeeksi kaukana, jäimme kuvaamaan kaunista yöperhosta, kun puskan takaa kuului uusi varoitus. Hippo seurasi meitä! Lähdimme ja annoimme metsän virtahevoille. Viimeisenä päivanä saapui pehmeän lämmin, taukoamaton sade. Sen toi mukanaan meren lailla aaltoileva ja vellova tuuli. Pakenimme tuulta metsään. Näimme virtahevon köllimassa tyynen joen rauhassa, hiivimme häiritsemästä ja törmäsimme kerällä makoilevaan, kauniiseen Afrikan tikkukäärmeeseen (Thelotornis capensis). Sade herätteli konnat poluille. Alueella oli myös paljon hämähäkkejä ja liskoja esim. Flap-neck kameleontin (Chamaeleo dilepis). Näimme myös hietakäärmeitä vilkaukselta. Mereneläviäkin tuli nähtyä, kun kävimme snorklaamassa (selkä paloi voiteesta huolimatta).
16.-19.12.
Viimein oli aika körötellä rajan yli Swazimaahan. Rajamuodollisuudet olivat ihan sujuvat, hieno leima tuli passiin. Majoituimme Nisela Reptiles and Safarikseen, beehive-majaan. Majat on rakennettu perinteen mukaisesti oksista ja ruo'oista. Sisältä tunnelmallinen ja hämärä. Oviaukko on pieni ja maanrajassa, kulku sisään kävi kontaten. Helmikanat laidunsivat beehive-kylässä. Alueella sai kulkea vapaasti. Joka ilta lähdimme vaeltamaan eläinen juomapaikoille ja tapasimmekin sateen jäkeen lapiokuonosammakon (Hemisys marmoratus)! Seuraavana iltana löytyi puffadder! Silti paikassa oli jotakin kurjaa ja rahat pois meininkiä. Emme palaa uudestaan. Paikassa oli myös uusi, siisti käärmetalo. Hassuja tietoja henkilökunnalla ja osa sisustuksista oli ajattelemattomia, mutta oletettua parempi. Lajisto komea, kuten mustamamboja, gaboninkyitä, jne.
19.-22.12.
Ilomielin lähdimme eteenpäin. Saavuimme Mlilwane Wildlife Sanctuary:yn. Kaunista, vuoristoista ja metsäistä, mutta, mutta. Sääntöjä, aitoja, kieltoja jne. Ei mitään mahdollisuutta päästä veden lähellekään iltaisin! Makaamme parhaimpaan sammakkoaikaan teltassa tai istumme tähtitaivaan alla ja kuuntelemme sammakoiden kutsuvaa konserttia. Suunitelmista poiketen siirrymme jo huomenna Shewula Mountain Campiin Mosambikin rajalle. Saimme sovittua niin. Paikka vaikuttaa lupaavalta!
Värikästä ja iloista joulua kaikille!
27.12.
Aurinko laskee. Keräilemme tavaroitamme. Heikeus valtaa. Viikon kuluttua tähän aikaan olemmekin jo kotona ja pitkään suunniteltu tutkimusmatka on ohi. Huomenna suuntaamme takaisin Etelä-Afrikan puolelle, matkamme viimeiseen kohteeseen, Grugerin luonnonpuiston laitamille Hazview:hyn. Tänne Shewulaan tulon aikaistaminen on ollut todella onnekas päätös. Shewula sijaitsee otollisella, vähän tutkaillulla vuoristoseudulla koillisosassa Swazimaata. Olemme saaneet tehdä töitä rauhassa. Kunto on kasvanut kohisten kun olemme rampanneet kivikkoisia karjapolkuja ylös-alas jyrkkää vuoren rinnettä. Jo yhden päivän aikana löysimme ainakin kuutta lajia sammakoita. Lisäksi on nähty kaikki täällä esiintyvät saranailpikonnalajit! Liskoja, perhosia, hämähäkkejä, skorpioneja, jne on nähty myös runsaasti. Toivomme voivamme palata ja jatkaa tutkimuksiamme: Mikä on vesitilanne sadekauden lopussa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa,...?
© Timo Paasikunnas & Alina Kallio