Suomen kielellä ei juuri ole saatavilla matelijoita ja sammakkoeläimiä käsitteleviä kenttäkäyttöön sopivia määritysoppaita. Ainoa tällainen on Arnoldin ja kumppaneiden ”Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet”, joka sekin on parinkymmenen vuoden takaa ja loppuunmyyty aikoja sitten. Niinpä onkin syytä vaihtaa toiseen kotimaiseemme ja katsoa millaisia kenttäoppaita länsinaapurissamme on julkaistu.

Ruotsin markkinoilta löytyy parikin kotimaista tekoa olevaa kenttämääritysopasta paikalliseen herpetofaunaan. Ja koska ruotsalainen lajisto on samaa, joskin rikkaampaa, kuin suomalainen, voi suomalaiseenkin käyttöön tarkoitetun kirjan näppärästi käydä hakemassa Pohjanlahden tuolta puolen. Lisäksi seuraavassa esiteltävät kaksi kirjaa kuuluvat joidenkin suomalaisten kirjastojenkin peruskokoelmiin.

Pohjolan herpit

Tomas Cedhagenin ja Göran Nilssonin kirjoittama Grod- och kräldjur i Norden on kenttäkäyttöön soveltuva määritysopas, jonka lajisto kattaa koko pohjolan. Kirja jakautuu, kuten lähes kaikki kenttämääritysoppaat, kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään yleisemmin matelijoita ja sammakkoeläimiä, toisessa paneudutaan kunkin lajin erityispiirteisiin. Kirja alkaa muutaman sivun ohjeella siitä, mistä ja milloin herppejä kannattaa luonnossa etsiä. Tämän jälkeen kirjoittajat keskittyvät esittelemään ruotsin herppifaunaa uhkaavia tekijöitä. Vaikka kirjan nimi ja lajisto kattaakin koko Pohjolan, on kirjan alkuosa kirjoitettu täysin ruotsalaisista lähtökohdista.

Ruotsi kuuluu monen eurooppalaisen lajin pohjoisimpaan elinalueeseen, ja äärirajoillaan eläessään monet lajit tarvitsevat muutoin ihanteelliset olosuhteet selviytyäkseen. Niinpä herppien elinympäristöjä koskevat uhat liikenteestä, lisääntymislampien erilaisten tuhoutumistapojen kautta kuusimetsien istutuksiin ovat tärkeitä, ja niitä käsitelläänkin teoksessa huolella. Uhkia seuraava luku puolestaan esittelee tapoja, joilla eläimiä voi auttaa. Ruotsissa on muun muassa saatu hyviä tuloksia pilaantuneiden lisääntymislampien kunnostamisesta ja jopa aivan uusien kaivamisesta. Koska pohjolan herpetofaunasta suurin osa kuuluu sammakkoeläimiin, on ymmärrettävää, että uhanalaisuudesta ja lajien auttamisesta kertovat luvut käsittelevät suurilta osin sammakkoeläimiä.

Yleisempien asioiden jälkeen paneudutaan lajien määrittämiseen. Kirja sisältää 25-sivuisen viivapiirroksin kuvitetun määritysavaimen, joka kattaa Pohjolan liskot, käärmeet, sammakkoeläimet ja sammakkoeläinten toukat. Ja kun laji on avaimen ohjeiden mukaan tunnistettu, on aika siirtyä itse lajikuvauksiin. Vaikka kirjan alkuosa onkin ruotsalainen, löytyy lajinkuvauksista myös eteläisempiä lajeja, kuten neljä lajia kilpikonnia ja joitain ainoastaan Tanskan faunaan kuuluvia sammakoita. Kustakin lajista esitellään kenttäoppaaseen kuuluvat perustiedot: ulkonäkö, levinneisyys, asuinympäristö, vuorokausi- ja vuosirytmi, sekä lisääntyminen. Sammakkoeläinten osalta esittely kattaa edellisten lisäksi myös mahdollisen ääntelyn sekä kudun ja poikasten kehittymisen.

Kaikki kirjan valokuvat on kerätty yhteen paikkaan kirjan keskelle. Jokaisesta lajista esitetään 1-2 kuvaa. Useimmista mukana on mustavalkoinen valokuva, osasta ainoastaan viivapiirros. Mustavalkoiset kuvat eivät aina oikein aja asiaansa. Eläinten värityksestä ei juurikaan saa käsitystä, ja jotkin lajit katoavat jossain määrin taustaansa. Suurin osa kuvista on kuitenkin ihan kelvollisia peruspotretteja ja kun kirjan määritysavain on runsaasti kuvitettu selkein viivapiirroksin, ei teoksen kuvitusta huonoksikaan voi sanoa.

Kirjan loppuun on vielä mahdutettu tulitikkuaskin kokoiset pohjolan kattavat levinneisyyskartat ja varsinkin ruotsalaiseen herppikirjallisuuteen mukavan luotauksen tekevä kirjallisuusluettelo. Kokonaisuudessaan Grod- och kräldjur i Norden on kompakti, taskuun kuin taskuun mahtuva kenttäopas, joka sisältää kaiken tällaiselta teokselta oletettavan tiedon ja vähän päällekin.

Ruotsalainen suojelunäkökulma

Hieman uudempaa ruotsalaista herppikirjallisuutta edustava Ingemar Ahlénin, Claes Andrénin ja Göran Nilssonin kirjoittama Sveriges grodor, ödlor och orma on tämän esittelyn toinen kenttäopas. Vaikka kirjojen aihe ja tarkoitus ovatkin samat, ovat teokset luonteeltaan ja ulkoasultaan hyvin erilaisia. Jälkimmäisen teoksen kohdalla lieneekin syytä puhua ennemminkin kirjasesta, sillä A5 kokoisessa teoksessa on sivuja saman verran kuin keskimääräisessä Herpetomania-lehdessä. Toinen selkeä ero edelliseen kirjaan verrattuna on tämän teoksen kannesta kanteen ulottuva neliväripainatus.

Kevyestä ulkoasustaan huolimatta se sisältö, jota kansien väliin on nähty hyväksi painaa, on täyttä asiaa. Tämänkin kirjan alussa on yleisempää tekstiä, joka alkaa lyhyellä maininnalla lajien uhanalaisuudesta. Sen jälkeen seuraa lyhyet esittelyt kummankin eläinryhmän elinvaatimuksista ja niiden löytämisestä luonnossa. Koska kirjan kokonaissivumäärä ei ole kovin suuri, ei alkupuheillekaan ole kuin vajaa kymmenkunta sivua, ja itse asiaan, lajikuvauksiin päästään jo sivulla kolmetoista.

Jokaiselle Ruotsissa tavattavalle matelija-, ja sammakkoeläinlajille on varattu sivu, tai kaksi. Kun jokaisen sivun ylälaidasta kolmasosan vie valokuvakuva, ja levinneisyyskartatkin on sijoitettu samoille sivuille, ei varsinaiselle tekstille jää paljoa tilaa. Jokaisesta lajista on esitelty sen ulkoasu, mahdollinen ääntely, elinympäristö ja uhanalaisuus ja suojelutilanne Ruotsissa. Kukin kohta on tiivistetty pariin virkkeeseen, ja uhanalaisuus ja suojeluasioita on painotettu voimakkaasti. Jopa niin paljon, että harvinaisempien lajien kohdalla ei ole epätavallista, että lajin tilanteesta kertova teksti syö kolmasosan kokonaistekstin määrästä.

Vaikka tekstiä onkin vähän, on tärkeimmät asiat saatu mahdutettua mukaan jopa hämmästyttävän hyvin. Lisäksi kirjan kokoon nähden reilunkokoiset värivalokuvat toimivat hyvin lajinmäärityksen tukena. Mainio piirre on myös levinneisyyskarttojen skaalaus. Laajemmalti levinneiden lajien kohdalla kartta kattaa koko Ruotsin, mutta jos jotakin lajia tavataan ainoastaan aivan eteläisimmässä Skånessa, ei levinneisyyskarttakaan kuvaan kuin tuon alueen. Esimerkiksi euroopanlehtisammakon kohdalla kartta esittää yksittäiset esiintymisalueet muutaman kilometrin tarkkuudella.

Teoksen soveltuvuus kentällä käytettäväksi määritysoppaaksi varmistetaan lajiesittelyjen jälkeen tulevalla kymmensivuisella määritysavaimella, jonka avulla voi määrittää jopa sammakkoeläinten munia. Määritysavaimen jälkeen seuraa aukeamallinen lyhyitä esittelytekstejä, jotka käsittelevät muun muassa rusko-, ja vihersammakoiden eroja ja Ruotsin peruslajistoon kuulumattomia maassa tavattavia lajeja. Viimeinen varsinainen luku esittelee sitä, kuinka herppejä voi auttaa. Kirjan aivan viimeisille sivuille on kasattu sekalaisia lisätietosivuja, joilta löytyy kirjallisuus-, ja osoiteluettelo, lyhyt sanasto, uhanalaisuusluokitus ja tietoa ruotsalaisista luonnonsuojelutahoista.

Herppien suojelunäkökulma on koko kirjan kattava teema. Jopa kirjan takakannen pääotsikko kehottaa auttamaan herppien suojelussa, ja vasta alaotsakkeessa kerrotaan kyseessä olevan kenttäkäsikirjan. Kirjan onkin kustantanut Svenska Naturskyddsföreningen, ja koko teoksen tarkoituskin lienee tuoda matelijoita ja sammakkoeläimiä koko kansan tietoisuuteen. Tällaisena värikäs teos toimiikin mukavasti. Luonnonharrastajalle, joka haluaa kirjahyllynsä lintu-, ja kalaoppaan väliin myös herppikirjan, riittää Sveriges grodor, ödlor och ormar mainiosti satunnaisesti vastaan tulevien matelijoiden ja sammakkoeläinten määrittämiseen. Mutta vähänkään vakavammin herpetologiaan suhtautuvalle harrastajalle kirjan tarjoama tietomäärä jää melko köykäiseksi.