Terraarioon tarvitaan yleensä avuksi erilaisia teknisiä laitteita, jotka pitävät terraarion miniatyyrimaailman jatkuvasti sen asukkaille sopivana. Yleisimpiä tällaisia laitteita ovat valaisimet, lämmittimet, tuulettimet ja mahdolliset suodattimet.
On terraario minkä kokoinen tahansa sen tulee täyttää joitakin perusvaatimuksia. Ensinnäkin sen on oltava sammakkotiivis, jotteivat eläimet pääse karkuun, mutta siinä on toisaalta oltava tarpeeksi hyvä ilmanvaihto. Seisova kostea ilma ei tee hyvää kellekään, ja liian märissä olosuhteissa sisusteet alkavat nopeasti homehtua. Samoin liian tiiviin terraarion lasiseinät huurtuvat herkästi, mikä estää näkyvyyden terraarioon.
Lehtisammakoiden korkeissa terraarioissa hyvä ilmanvaihto ja ilman kierto läpi koko terraarion on erityisen tärkeää. Jos korkeassa terraariossa on ilmanvaihtoaukkoja ainoastaan katossa ei raitis ilma välttämättä koskaan vajoa pohjalle saakka. Tällöin ylhäällä voi olla liian kuivaa samaan aikaan kun alhaalla on liian kosteaa ja tunkkaista. Vain jossain keskivaiheilla on pieni alue, jossa sammakoiden on hyvä olla.
Tilannetta voi tarkkailla seuraamalla terraarion suhteellista ilmankosteutta kosteusmittarilla. Jos terraario alkaa vetää liian kosteaksi, kertoo se usein siitä, ettei ilma vaihdu tarpeeksi. Tällöin voi ensimmäiseksi koettaa lisätä tuuletusaukkojen määrää ja parantaa niiden asettelua. Jos osa ilmanvaihtoaukoista on terraarion alalaidassa ja osa vastakkaisen seinän yläosassa muodostuu terraarioon luonnostaan ilman kierto: terraariossa lämpiävä ilma nousee ylöspäin ja poistuu yläosan aukosta samaan aikaan kun sen tilalle tulee alareunasta uutta tuoretta ilmaa.
Mikäli luonnollinen ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokas voi ilman kiertoa tehostaa pienellä tuulettimella. Näppärä vaihtoehto on ajastimeen kytketty tietokonetuuletin, jollaisen voi kuka tahansa asentaa melko vaivattomasti terraarion johonkin kulmaan. Luonnollisesti terraarion ulkopuolelle. Tai jos tuuletin tulee sisälle, tulee se suojata niin etteivät sammakot pääse loukkaamaan itseään lavoissa tai sähköisissä osissa, eikä kosteus pääse vaikuttamaan tuulettimen sähköosiin.
Ilmanvaihdon suhteen kolikon toinen puoli on se, että ilmankosteuden tulee terraariossa pysyä tarpeeksi korkeana, mutta liian avoimesta tai tuuletetusta terraariosta kosteus humahtaa ulos hetkessä. Niinpä sopivan tuuletuksen määrä on yksi niistä asioista, joiden kanssa sammakkoharrastajan tulee jatkuvasti tasapainoilla.
Koska erilaiset puissa elävät sammakot tulevat erilaisista olosuhteista täytyy terraarion ilmankosteus aina säätää kullekin lajille sopivaksi. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että sademetsistä tuleville eläimille ilmankosteuden olisi pysyttävä yli 60 %, kun taas lauhkeiden tai muuten kuivempien alueiden sammakoilla ilmankosteus saa päivisin laskea aina 30-40 % saakka, eikä sen pitäisi koskaan nousta pitkiksi ajoiksi yli 80%. Tarkempia tietoja kullekin lajille sopivasta ilmankosteudesta löytyy tämän sivuston eri lajeja esittelevästä osiosta kunkin lajin kohdalta.
Jos terraario on liian kuiva, voit kokeilla joitain seuraavista keinoista:
Jos terraario taas on jatkuvasti liian kostea tee päinvastaisia asioita: vähennä sumutusta, kasvata ilmastointiaukkoja ja poista mahdolliset vesiputoukset ja liian uima-altaat.
Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät itse pysty säätelemään ruumiinlämpöään. Niinpä ne ovat riippuvaisia ympäristönsä lämpötilasta. Tämän takia sammakoiden hoitajan on huolehdittava siitä, että terraario on jatkuvasti sammakoille sopivan lämpöinen. Kaikista paras on tilanne, jossa osa terraariosta on lämpimämpi ja osa viileämpi, jolloin sammakko voi itse valita millaisessa lämpötilassa se kulloinkin haluaa olla. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että lämmittimet asennetaan terraarion toiseen päähän, jolloin terraarioon syntyy lämmin ja viileä pää.
Lämpömittari on jokaisen terraarion vakiovaruste. Digitaaliset mittarit eivät aina kestä vesiroiskeita tai erityisen korkeaa ilmankosteutta, joten hyvä tavallinen elohopea-, tai muu analoginen mittari on turvallisin valinta perusmittariksi. Digitaaliset kojeet osaavat usein mitata myös ilmankosteutta ja muistaa vuorokauden ylimmät ja alimmat arvot, joten sellaisesta voi olla apua lisälaitteena. Muista myös ettei pelkkä mittari terraariossa riitä, vaan sitä pitää myös säännöllisesti seurata, ja mahdolliset poikkeamat lämpötilassa korjata välittömästi.
Terraarion lämmittämiseen näppärimpiä vaihtoehtoja ovat terraarion ulkopuolelle asennettavat lämpömatot ja lämpölamput. Eri kokoisia ja tehoisia lämpömattoja ja lämpökaapeleita myydään terraarioeläimiä myyvissä eläinliikkeissä. Lämpölampuksi puolestaan kelpaa vaikka tavallinen hehkulamppu. Kohdevalaisimella eli spotilla lampusta syntyvä lämpö saadaan kohdistettua paremmin terraariossa haluttuun paikkaan. Muista että lamppu lämmittää kaiken liian lähellään olevan polttavan kuumaksi, joten lamppua ei saa asentaa liian lähelle mitään lämpöherkkää materiaalia. Jatkuvat lämpötilan vaihtelut haurastuttavat aikaa myöten myös terraarion lasin, joka lopulta lohkeaa. Niinpä spotti on aina asennettava tarpeeksi kauas terraarion ulkopuolelle tai suojattava niin ettei sen ympärillä ole mitään lämmöstä kärsivää, ja etteivät sammakot pääse liian lähelle polttavan kuumaksi muuttuvia pintoja. Jos terraariossa on suuri vesiallas voi veteen sijoittaa akvaariokäyttöön tarkoitetun lämmittimen, joka lämmittää vettä. Lämmin vesi puolestaan lämmittää koko terraariota, ja lisäksi luovuttaa ilmaan runsaasti kosteutta.
On lämmitysmenetelmä mikä tahansa täytyy sitä jatkuvasti valvoa. Mahdollisesti osan valvomistyöstä voi uskoa termostaatille, mutta siinä tapauksessa ihmisen on silloin tällöin tarkastettava, että termostaatti on kunnossa.
Uutta terraariota perustettaessa lämmittimien on annettava olla päällä normaalisti muutaman vuorokauden ennen kuin eläimet päästetään terraarioon. Tänä aikana voidaan tarkkailla, ettei lämpötila missään vaiheessa tai kohdassa pääse nousemaan liian korkeaksi, ja ettei mikään kohta terraariosta jää liian kylmäksi. Vasta kun lämmittimet on saatu säädettyä kuntoon ja tilannetta on testattu vähintään muutaman vuorokauden voi terraarioon päästää sammakoita.
Vastuksilla lämpiäviä ”kuumia kiviä” tai muita vastaavia ei pidä sammakkoterraariossa käyttää. Ne ovat hyvin paikallisia lämpölähteitä, jotka helposti itsessään lämpenevät liian kuumiksi.
Riippumatta siitä millainen lämmitin terraariossa on, kannattaa sen ja verkkovirran väliin asentaa ajastin. Kun lämmitys yöksi lakkaa, syntyy yöksi luonnollinen viileämpi jakso. Samoin valaisin kannattaa kytkeä samaan ajastimeen, jolloin myös valaistus toimii automaattisesti saman vuorokausirytmin mukaan.
Jos lämpötila on puolestaan liian korkea, tulee lämmönlähteitä terraarion ympäristöstä vähentää. Vaihda hehkulamput loisteputkivalaisimiin, vähennä huoneiston huoneenlämpöä tai siirrä terraario viileämpään kohtaan huoneessa. Hätätapauksessa terraariota voi koettaa viilentää myös jäällä tai kylmällä vedellä. Tällöin on kuitenkin pidettävä huoli siitä, etteivät sammakot pääse kylmettämään itseään.
Jos lämmittämiseen käytetään lämpölamppua tuottaa se terraarioon myös valoa. Tämä voi joissain tapauksissa riittää myös terraarion valaisemiseen, mutta usein lisävalo on tarpeen. Jos ei välttämättä eläinten, niin ainakin terraariossa asuvien kasvien takia.
Terraariokäyttöön paras valaisin on loisteputkivalaisin, sillä se on kestävä ja taloudellinen. Lisäksi akvaarioiden päälle suunnitellut lemmikkieläinliikkeissä myytävät lamput ovat valmiiksi asianmukaisessa ja tyylikkäässä kotelossa. Valaisimena voi käyttää myös tavallista hehkulamppua, muuta sähkövalaisinta tai jopa luonnonvaloa. Valitettavasti viimeksi mainittu on heikosti säädeltävissä, eikä Suomen oloissa vastaa eteläisemmiltä alueilta tulleiden eläinten vaatimuksia valoisan ajan keston osalta. Eteläisiltä alueilta tulevien lehtisammakoiden päivän pituuden tulisi kesäaikaan olla 12 tunnin tietämillä, samaan tapaan kuin tilanne on niiden luonnollisilla elinalueilla.
Kaupan on myös erilaisia erikoislamppuja, jotka lähettävät koko valospektrin, eli sisältävät myös ultravioletti (lyhennetään usein UV) säteilyä. Lisäksi löytyy pelkästään UV-valoa tuottavia lamppuja. Siitä tarvitsevatko sammakkoeläimet ultraviolettisäteilyä ei ole olemassa täyttä varmuutta. Ilmeisesti se on joidenkin lajien kudulle ja nuijapäille hyödyksi, ja myös jotkin päiväaktiiviset aikuiset eläimet tuntuvat jossain määrin hyötyvän siitä. Monet lehtisammakot viettävät luonnossakin päivänsä aurinkoisella lehdellä makoillen, joten ne saavat luonnossakin UV-säteilyä. Niinpä on helppo uskoa, ettei siitä terraariossakaan ainakaan haittaa ole.
Lehtisammakot eivät ole vesieläimiä, mutta niidenkin terraariossa on vettä, enemmän tai vähemmän. Jos vettä on vähän, ja se on pääosin erillisessä uima-altaassa, on koko altaan vesi helppo vaihtaa kerranpari viikossa, eikä siitä tarvitse välittää sen enempää.
Jos vettä on enemmän, on syytä tutustua vesikemian alkeisiin. Eläinten kannalta veden laatuun eniten vaikuttava tekijä on erilaisen orgaanisen aineen määrä vedessä. Eläinten ulosteet, kuolleet kasvin osat ja syömättä jäänyt ruoka pilaavat helposti veden. Luonnossa näitä aineita hajottavat erilaiset bakteerit, mutta terraario-oloissa ja erityisesti pienehköissä uima-altaissa bakteereja ei yleensä ole tarpeeksi käsittelemään kaikkea moskaa. Niinpä niiden avuksi tarvitaan säännöllinen vedenvaihto ja/tai teknisiä apuvälineitä. Puissa elävien sammakoiden terraariossa ei normaalisti ole niin paljoa vettä, että erillinen suodatin olisi tarpeen, mutta jos terraariossa on vettä runsaammin, esimerkiksi lisääntymisaikaan tai toukkia hoidettaessa, kannattaa suodatintakin harkita.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson