Nuolimyrkkysammakoiden lisääntyminen terraariossa

Asiallisesti hoidetut, hyväkuntoiset eläimet pyrkivät jossain vaiheessa yleensä lisääntymään. Näin on myös nuolimyrkkysammakoiden kohdalla. Jos eläimet ovat hyväkuntoisia, ravinto monipuolista ja riittävää ja kaikki muukin on kunnossa, alkaa munia usein ilmestyä terraarioon kuin itsestään ilman että hoitajan tarvitsee huolehtia asiasta sen enempää.

Tällä sivulla esitellään monien terraariossa yleisten lajien ”peruslisääntymiskaava”. Sitä voi soveltaa niihin lajeihin jotka munivat munansa kostealle maalle mistä koiras myöhemmin kantaa kuoriutuneet poikaset veteen. Tälläisiä lajeja ovat mm. Dendrobates auratus, D. leucomelas, D. azureus, Epipedobates tricolor, ja Phyllobates anthonyi.

Jotta lisääntyminen olisi mahdollista, tulee terraariossa olla vähintään yksi koiras ja yksi naaras. Sukupuolten erottaminen nuolimyrkkysammakoista ei välttämättä ole erityisen helppoa, ainakaan jos eläimet ovat vielä nuoria. Kaikista varminta onkin hankkia suurempi joukko sammakoita, kasvattaa ne lisääntymisikään ja seurailla niiden toimia. Kun sitten näkee eläinten aloittavan lisääntmiseen liittyvät toimet (kurnutaminen, kosiomenot, …) voi niistä sanoa varmasti kumpaa sukupuolta ne ovat. Eri lajeilla on joitakin toissijaisia sukupuolituntomerkkejä, mutta nekin ovat usein hankalahkoja ja suhteellisia. Ainoa yleissääntö, joka tässä yhteydessä kannattaa mainita on se, että naaraat ovat yleensä suurempia ja tukevampia kuin koiraat. Mutta tämäkin vain yleensä. Kokoero ei aina ole lähellekään niin selkeä, kun oheisessa kuvassa Dendrobates auratus pariskunnasta.

Ensimmäinen merkki, jonka sammakoiden hoitaja lisääntymiseen liittyvistä toimista havaitsee, on yleensä koiraiden kurnutus. Ääni on kullekin lajille omanlaisensa, ja myös sen voimakkuus vaihtelee suuresti lajin mukaan. Kurnutuksen tarkoituksena on ilmoittaa muille koiraille reviiristä, sekä houkutella paikalle lisääntymisvalmiita naaraita. Koiraan kurnutus myös laukaisee naaraan munantuotannon.

Kutumaja

Kun terraariosta alkaa kuulua kurnutusta, on aika alkaa valmistautua muniin ja poikasiin. Koiraat aloittavat kuitenkin kurnuttelun jo hyvin nuorina, joten ensimmäisistä äänistä voi kulua yli puolikin vuotta ennen ensimmäisten munien ilmestymistä. Tämän sivun käsittelemät lajit laskevat munansa kosteaan maahan, yleensä johonkin suojaisaan paikkaan. Käytännössä kutupaikaksi kannattaa tarjota erityinen kutumaja, joka sijoitetaan terraarion johonkin rauhaisaan, mutta helposti saavutettavaan kohtaan.

Kutumajan voi rakentaa petrimaljasta (tai edullisemmin raejuustopurkin kannesta) ja kookospähkinästä (tai edullisemmin kukkaruukusta). Ontoksi koverrettu kookospähkinän puolikas, jossa on kyljessä reikä sisäänkäynniksi, asetetaan väärinpäin petrimaljan päälle niin, että malja muodostaa majaan vedenpitävän lattian. Rakennelma sijoitetaan terraarioon, ja terraarion sumutusten yhteydessä pidetään huolta siitä että myös majaan tihkuu sen verran vettä että malja pysyy kosteana, tai sillä on aivan ohut vesikerros. Hoitajan on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei maljaan tulvi monen millin vesikerrosta, sillä se on sammakoille jo liian syvä kutupaikaksi. Varsinaisen ”majan” lisäksi olemme saaneet sammakot kutemaan kaarnanpalan alle tai muuhun piilopaikkaan asetettuun petrimaljaan, joten erityisen majan rakentaminen ei ole välttämätöntä, jos se ei syystä tai toisesta sammakoiden hoitajaa miellytä.

Kun koiras saa houkuteltua reviirilleen lisääntymisvalmiin naaraan alkavat kosiomenot joiden aikana naaras ensin hyväksyy koiraan sopivaksi siittäjäksi poikasilleen, ja sen jälkeen koiraan tarjoaman munienlaskupaikan. Jos kaikki menee hyvin, päätyvät kosiomenot munien laskuun kutumajaan tai muuhun naaraan hyväksymään paikkaan. Kosiomenot ovat lajikohtaisia. Esimerkkinä esitämme kuvasarjan Dendrobates auratus -lajin kosintamenoista.

Munien hoito

Kun majasta löytyy munia, voi ne jättää vanhempiensa hoidettavaksi ja luottaa siihen että luonto hoitaa hommansa. Useimmiten terraariossa kuitenkin pyritään maksimoimaan aikuiseksi saakka selviävien poikasten määrä, ja siksi munat otetaan pois vanhemmiltaan erityisesti ihmisen hoidettavaksi. Tällöin hoitaja pääsee myös näppärästi seuraamaan munien ja myöhemmin toukkien kehitystä, ja oppimaan enemmän tästä mielenkiintoisesta prosessista. Heti munien löytyessä niihin ei kuitenkaan kannata koskea, sillä on mahdollista, että jos ne on aivan hetki sitten laskettu, ei koiras ole vielä välttämättä ehtinyt hedelmöittää niitä. Me olemme tuoreiden munien kohdalla aina odottaneet saman päivän iltaan, ja vasta sitten nostaneet munat talteen.

Munia ei pidä alkaa irrottaa alustastaan, vaan koko petrimalja kaikkine sisältöineen nostetaan talteen. Parhaat haudontatulokset olemme saavuttaneet kaksinkertaisella haudontalaatikolla. Munat sisältävä petrimalja asetetaan ensin pieneen muovilaatikkoon, jonka pohjalle, maljan ympärille lasketaan niin ohut vesikerros, ettei vesi pääse maljalle saakka. Tämän maljaa ympäröivän veden tarkoitus on pitää ilmankosteus munien ympärillä tarpeeksi korkeana. Tämä pienempi astia sijoitetaan isomaan astiaan, jonka pohjalle lasketaan runsas kerros sopivan lämpöistä vettä. Tämän ulomman vesikerroksen tehtävänä on pitää munat sopivan lämpöisinä, ja tasoittaa mahdollisia nopeita lämpötilaeroja mahdollisimman tasaisen haudontalämpötilan saavuttamiseksi. Sopiva haudontalämpötila on se sama lämpötila, joka vallitse vanhempien terraariossa. Jos tarpeen, voi ulompaan vesialtaaseen asettaa akvaariolämmittimen pitämään lämpöä ylhäällä.

Koska vanhemmat eivät enää ole kostuttamassa munia, tulee hoitajan huolehtia siitä, etteivät munat missään tapauksessa pääse kuivumaan. Sopivia keinoja on sumuttaa laatikoita säännöllisesti, tai (neulattoman) injektioruiskun avulla tipauttaa silloin tällöin munien päälle pisara vettä. Tämä vastaa sammakoiden luontaista tapaa kostuttaa munia laskemalla viemäriaukostaan nestettä niiden päälle.

On todennäköistä, etteivät kaikki munat selviä kovin pitkälle. Jos havaitset jonkin munan ympärillä olevan hyytelön muuttuvat läpinäkymättömäksi (eli homehtuvan), tai muuten huomaat munan kuolleen, on se syytä poistaa elävien munien seasta jottei home vain pääse leviämään eläviin alkioihin. Kuolleen munan poistaminen onnistuu parhaiten terävän veitsen ja pinsettien avulla. Eläviä munia ei pitäisi kosketella sen enempää kuin on aivan pakko, joten kuolleen munan poistaminen vaatii myös melko vakaata kättä.

Noin kolmen vuorokauden kuluttua hedelmöittämisestä munissa alkaa selvästi näkyä kehittyvä alkio. Munia tulee edelleen hoitaa samalla tavalla kuin aiemminkin, aina siihen saakka, kunnes toukat kuoriutuvat niistä ulos. Alkio kasvaa ja muuttuu yhä enemmän toukan muotoiseksi, kunnes se on valmis kuoriutumaan ja elämään munan suojan ulkopuolella. Kun toukat kuoriutuvat, tulee ne hellävaroin siirtävät syvempään veteen. Siirtäminen vastaa sitä, kuinka koirassammakko kantaisi kuoriutuneet ja selkäänsä kiivenneet toukat selässään sopivaan vesialtaaseen kasvamaan.

Toukkien hoito

Toukkia voi kasvattaa useampia samassa altaassa, mutta tällöin on olemassa kannibalismin riski. Niinpä toukkien yksittäiskasvattaminen on turvallisempaa. Yksittäin kasvatettaessa eläimiä pystyy myös seuraamaan yksilöinä, mikä helpottaa tarkkojen havaintojen tekemistä.

Me olemme käyttäneet toukkien kasvatusaltaina 0,75 litran pakasterasioita. Kussakin rasiassa on pohjalla vettä 2-4 cm kerros vettä, sekä pieni oksa jaavansammalta joka toimii piilopaikantapaisena toukalle. Pakasterasiat asetetaan suurempaan altaaseen, jossa jälleen on pohjalla vettä pitämässä yllä sopivaa lämpötilaa ja kostuttamassa ilmaa.

Aivan ensipäivinään toukat ovat melko apaattisia, eivätkä juurikaan liiku tai syö. Näinä alkuaikoina veden syvyys kannattaa pitää ainoastaan noin 2 sentin tasalla. Kun toukat kasvavat ja alkavat liikkua enemmän, voi vedenpintaakin nostaa suunnilleen 4 cm tietämille.

Toukat syövät pääasiallisesti kasvispitoista ravintoa. Koska toukat ovat hyvin pieniä, tulee ravinnonkin olla pientä, käytännössä jauhemaista. Me olemme kasvattaneet toukkamme ravinnolla, joka on sekoitus spiruliinalevää ja akvaariokalanpoikasille tarkoitettua jauhemaista poikasruokaa. Spiruliinaa saa luontaistuotekaupoista, missä sitä myydään ihmisten lisäravinteeksi. Jos liikkeestä ei löydy valmista jauhetta, voi tabletit helposti jauhaa itsekin hyvin ohueksi jauheeksi. Kun toukat kasvavat himpun, niille voi tarjota silloin tällöin myös suurempirakeista akvaariokalan hiutaleruokaa.

Koska pakasterasiassa ei ole vettä kuin desinkahden verran, tulee sen puhtaudesta pitää erityisen hyvää huolta. Kasvava toukka syö paljon, ja ulostaa myös sen mukaisesti. Lisäksi veteen jää aina ruokinnan jäljiltä jonkin verran syömätöntä ruokaa, joka myös alkaa välittömästi pilaantua vedessä. Meillä toimivaksi osoittautui rutiini, jossa jokaisen purkin vesi vaihdetaan päivittäin tuoreeseen. Veden vaihdon jälkeen purkkiin laitettiin myös uusi annos tuoretta ruokaa.

Kaikki vesi ei kelpaa

Toukat ovat herkkiä vetensä suhteen. Suoraan hanasta tulevaa vettä on syytä seisottaa avoimessa astiassa vähintään vuorokauden verran ennen sen käyttämistä toukille. Ilmeisesti joidenkin suomalaisten vesilaitosten vedessä on jotakin mikä tekee sen sopimattomaksi nuolimyrkkysammakoiden toukkien kasvatukseen, sillä joissain tapauksissa toukat alkavat hyvästä hoidosta huolimatta homehtua selittämättömästi. Me pähkimme ongelmaa pitkään, kunnes lopulta opimme käyttämään vesijohtoveden sijaan pullotettua lähdevettä, ja lisäämään veteen akvaariokäyttöön tarkoitettua homelääkettä. Eräs suomalainen nuolimyrkkysammakkoharrastaja kertoi, että hän on huomannut veden sopivuuden vaihtelevan jopa naapuripaikkakuntien kesken. Hänen kotipaikkakuntansa vesi toimi hyvin sellaisenaan, mutta naapurivesilaitoksen veden käyttö johti toukkien homehtumiseen ja kuolemaan.

Paikkakunnasta huolimatta ilmeisesti lähdevesi on aina turvallinen vaihtoehto, tai ainakin lähikauppamme myymä Finn Aqua -lähdevesi on toiminut mainiosti. Alkaneen homeongelman olemme saaneet hoidettua Jungle Fungus Clear Tank Buddies -poretableteilla. Samaa lääkettä pienen määrän tuusulalaiseen vesijohtoveteen lisäämällä myös siitä on tullut käyttökelpoista. Emme ole havainneet aineen käytöllä sivuvaikutuksia toukkiin, mutta annostus on syytä varmuuden vuoksi pitää erittäin pienenä, vain murto-osana pakkauksen mukana tulevasta hoitoannoksesta. Ensimmäisen kuuden toukan poikueemme kasvatimme alusta loppuun yhdelle ainoalla yllä mainitulla poretabletilla.

Muodonvaihdoksen aika ja nuoret aikuiset

Toukat kasvavat ja kehittyvät aikansa, tyypillisesti pari kuukautta. Esimerkin omaisesti toukkien kehitykseen voi tutustua Dendrobates auratus -munien ja toukkien kehitystä seuraavassa kuvasarjassa. Koko tämän ajan toukat vaativat samaa päivittäistä hoitoa: veden vaihtoja ja ruokintaa.

Kun toukkien etujalatkin ovat kehittyneet ja häntä alkaa surkastua on aika jälleen alkaa laskea vedenpintaa, ja tarjota toukalle mahdollisuus kiivetä maalle. Vaikkapa kelluva pieni korkinpala tai vedenpinnan yläpuolelle ylettyvä kivi tarjoavat toukalle sopivan maa-alueen, jolle nousta kun aikuisuuden on aika koittaa. Kun kasvatuspurkkiin lisätään maa-alue, on myös aika peittää purkki vaikkapa kuminauhalla kiinnitetyllä sukkahousunpalalla, jottei maalle nouseva poikanen vaan pääse karkaamana omille teilleen.

Kun nuori sammakko on noussut maalle, tulee se siirtää pois kasvatusastiasta. Nuoria sammakoita voi hoitaa aivan kuten aikuisiakin, joten niiden terraarion tulee olla samanlainen kuin aikuisilla eläimillä. Ainoa ero on se, että pienenpieni poikanen ei pysty syömään yhtä suurta ruokaa kuin aikuinen. Meillä pienet Drosophila melanogaster -banaanikärpäset ovat kelvanneet nuorille sammakoille, mutta jos nekin ovat liian suuria, voi ravinnoksi tarjota vaikkapa hyppyhäntäisiä.

Nuoret sammakot kasvavat nopeasti, ne saavat silminnähden lisää kokoa jo ensimmäisten elinkuukausiensa aikana. Lajista riippuen nuoret sammakot ovat sukukypsiä vuodenparin iässä.