Herppitietoutta lapsille (ja lapsenmielisille)

Martti Hanhela ja Heino Hanhela, 2000
Suomen fauna Kalat, matelijat ja sammakkoeläimet.
M. ja H. Hanhela Oy
ISBN: 951-97414-5-3
CD-ROM multimediateos.

Suomalaiset luontokuvaajaveljekset Martti ja Heino Hanhela ovat ottaneet suuren tavoitteen: koota television luontovideot ja kirjojen tekstimassat yhdistävä Cd-ROM sarja, joka esittelee koko Suomen faunan. Ja toteutuskin tuntuu onnistuvan: sarjan kolmas, Suomen herpetofaunan sisältävä osa on ilmestynyt kauppojen hyllyille. Mutta mitä sillä on annettavana luontoihmisille, ja erityisesti herpetologian harrastajille?

Hanhelan veljekset ovat jo 24 vuoden ajan ikuistaneet suomalaista luontoa kameroin, mikrofonein ja videolaitteistoin. Tätä materiaalia on aikaisemmin nähty monina valokuvina, laajoina äänikirjoina, televisiosarjana ja nyt myös tietokoneen ruudulla CD-ROM muotoisena multimediateoksena. Hanhelat ovat ottaneet yhteistyökumppaneineen työn alle valtaisan projektin: Suomen fauna multimediakokonaisuuden, joka esittelee kutakuinkin kaikki Suomessa tavattavat eläimet. Ensimmäinen osa esitteli nisäkkäät, toinen linnuston, ja loppuvuodesta 2000 ilmestynyt kolmonen kalat, matelijat ja sammakkoeläimet. Neljäs, vielä työn alla oleva osa on omistettu selkärangattomille.

Koska Suomessa tavataan yli kuuttakymmentä kalalajia, mutta matelijoita ja sammakkoeläimiä on yhteensäkin ainoastaan kymmenen lajia, on luonnollista, että Hanheloiden sarjan kolmannessa osassa kalat ovat vahvasti esillä. Silti tämä arvio on kirjoitettu täysin herppinäkökulmasta, kalat kokonaan unohtaen.

Rompulta löytyy kaikki maassamme tavattavat kymmenen herppilajia. Jokaisesta lajista on tarjolla monipuolisia valokuvia, lyhyet esittelytekstit, levinneisyyskartat ja yleisimmistä lajeista myös videokuvaa. Levyn erikoisuus on jokaisesta lajista koottu muutaman minuutin mittainen multimediaesitys, johon on yhdistetty valo- ja videokuvaa, sekä Veikko Honkasen kertojaääni. Sammakkoeläimistä levyltä löytyy myös niiden lisääntymistä esittelevät multimediaosuutensa, joista on kuultavissa myös lajien ääntely. Pienenä puutteena pidän yksittäisten ääninäytteiden puuttumista. Nyt äänet on kuunneltava kertojan tarinoinnin lomasta.

Nämä pieniä television luonto-ohjelmia muistuttavat multimediaesitykset ovat rompun erikoisuus, mutta valitettavasti myös lähes ainoa sisältö. Lisänä olevat tekstit ovat hyvin lyhyitä, perustietopaketteja, jotka osittain tulevat esiteltyä myös multimediaesitysten yhteydessä. Lajiesittelyiden lisäksi levyltä löytyy noin 350 sanan eläintietosanasto, joka esittelee sanakirjamaisen lyhyesti koko eläintieteen alan termistöä.

Tekniseltä toteutukseltaan romppu on toimiva. Uuden median tarjoamia keinoja olisi voinut käyttää enemmänkin, nyt on tyydytty keräämään jo olemassa olevaa materiaalia uusiin kuoriin. Mutta nämä kuoret on tehty selkeästi, eikä liikaa tietokonetta kuormittavasti. Tietokoneen laitteistosuositus on järkevä: Win95 (tai uudempi) käyttöjärjestelmä, 200 Mhz Pentium prosessori, 12 nopeuksinen romppuasema, 64 Mb muistia, 5 Mb vapaata levytilaa ja 800*600 tarkkuuteen pystyvä SVGA-näyttö. Ohjelma lupaa pyöriä myös puolta pienemmällä keskusmuistimäärällä ja hitaammalla prosessorilla ja Cd-asemalla, mutta kuinka hitaaksi ohjelman käyttö tuolloin menee, jäi minulta testaamatta.

Myös rompun asiatieto on kutakuinkin kunnossa. Ainoa löytämäni asiavirhe on systemaattisesti järjestetyssä valikossa kaikkien sammakkoeläinten joutuminen salamanterieläinten lahkon alle. Sammakoiden oman Anura lahkon olemassaolo on unohtunut tekijöiltä johonkin, mikä on pieni, mutta harmillinen ”painovirhe”.

Kokonaisuutena romppu on mukava paketti, joka esittelee televisiomaisesti Suomen herpetofaunan. Jos tarkastelumittakaavan vaihtaa koko neliosaiseen Suomen fauna sarjaan, kyseessä on ennennäkemätön ponnistus, johon jokaisen luonnosta kiinnostuneen pitäisi tutustua. Ja varmasti koulujen ja kirjastojen välityksellä teos löytääkin kiinnostuneen käyttäjäkuntansa.

Siitä, kuinka pakollinen lisä teos on yksittäisen herppiharrastajan kirjastoon voidaan olla montaa mieltä. Jos Hanhelat joskus tekevät sarjastaan kakkosversion, johon on kerätty enemmän aivan perinteistä tekstimuotoista tietoa, ja lisätty tietokoneen mahdollistamaa interaktiivisuutta, uskon suosittelevani sitä lämpimästi. Mutta vielä tässä vaiheessa turvaudun kuitenkin mieluummin perinteisiin kirjoihin ja televisioista nauhoittamiini luontodokumentteihin. Ja pidän itseni kärryillä Hanheloiden, ja muidenkin tekijöiden luontoromppujen kehityksestä kirjastolainojen kautta.

Kirjoitus on ilmestynyt Herpetomania-lehdessä 4/2000 sivuilla 35-36.

© 1999-2022 |  Niina & Joonas Gustafsson