Ambystoma tigrinum, A. mavortium, A. maculatum

Eläinten luokittelun kannalta tiikerisalamanterit ovat hankala ryhmä. Ennen vanhaan tunnettiin laji Ambystoma tigrinum jolla oli useita alalajeja. Nykyään valtaosa tuon lajin entisistä alalajeista on siirretty Ambystoma mavortium –nimisen lajin alalajeiksi. ”Perinteiseen” A. tigrinum –lajiin on jätetty ainoastaan entinen A. t. tigrinum. Kaikki muut alalajit luetaan nykyään A. mavortium –lajin alalajeiksi. Luokittelu kuitenkin elää jatkuvasti, ja tilanne voi tulevaisuudessa muuttua jälleen hyvinkin nopeasti.

Yksittäisen tai muutaman salamanterin omistavan terraarioharrastajan kannalta taksonomialla ei onneksi ole juurikaan merkitystä. Oma eläin kuuluu joko lajiin Ambystoma tigrinum (idäntiikerisalamanteri) tai Ambystoma mavortium (tiikerisalamanteri). Nimensä mukaisesti idäntiikerisalamanteria tavataan laajoilla alueilla USA:n itäosissa. Tiikerisalamantereita puolestaan tunnetaan useita alalajeja, joista pohjoisimmat asustavat aina eteläisessä Kanadassa saakka, kun taas eteläisimmät sukeltavat syvälle Meksikoon.

Se, että tiikerisalamanterilla on laaja levinneisyys ja paljon alalajeja tarkoittaa käytännössä sitä, että eläimiä on runs

aasti eri näköisiä. Väritys koostuu keltaisista, tummista, harmaista tai vihertävistä väreistä. Selkäpuolen kuviointi voi olla erilaisia raitoja, läiskiä tai verkkokuvioita. Tämän sivun kuvissa esiintyy muutamia eri värisiä ja eri kuvioisia tiikerisalamantereita, joten kuvia katselemalla saa jotain käsitystä värityksen ja kuvioinnin eri vaihtoehdoista.

Suurimmat tiikerisalamanterit voivat kasvaa jopa yli 35 cm mittaisiksi, mutta yleensä niiden kokonaispituudet ovat 15-25 cm välillä. Vartaloltaan tiikerisalamanteri on vankkarakenteinen. Pää on leveä ja silmät pienet. Suomessa myynnissä olevat eläimet ovat aina olleet aikuisia yksilöitä, mutta suuremmassa maailmassa kaupan on myös lajin toukkavaiheita, sekä muotoja, joissa toukka ei koskaan edes käy läpi muodonvaihdosta. Tälläisistä aksolotlimaisista tiikerisalamantereista käytettään Amerikassa nimeä ”water dog”.

Tiikerisalamanterit ovat terraarionsa ja hoidon puolesta perustyyppisiä maalla eläviä salamantereita.  Erot lajien välillä tulevat lähinnä tiikerisalamanterin usein suuremmasta koosta, lämpötilavaatimuksista ja veden käyttötottumuksista.

Jos omistat erityisen suurikokoisen tiikerisalamanterin käy tulisalamantereille suositeltu pinta-alaltaan 60 x 30 cm kokoinen terraario nopeasti liian pieneksi. Tiikerisalamanterit ovat myös melko aktiivisia ja käyttävät mielellään kaiken saamansa tilan hyväkseen, joten ylimäärisestä tilasta ei koskaan ole haittaa. Oma noin 18 cm mittainen tiikerisalamanterimme asustaa terraariossa, jonka pohjan pinta-ala on 100 x 50 cm.

Toisin kuin tulisalamanterit, tiikerisalamanterit käyvät mielellään toisinaan myös uimassa, joten niiden altaaseen tulee asettaa vähintään sen suuruinen vesiastia, että eläimet mahtuvat siinä muutaman potkun uiskentelemaan. Veden syvyys saa olla mitä tahansa 5-50 cm väliltä. Suurempikokoisessa terraariossa on se hyvä puoli, että sinne mahtuu myös suurempi vesiastia. Meidän tiikerillämme esimerkiksi vesiastian koko on noin 25 x 40 cm, ja syvyys noin 10 cm. Eläin käy lyhyellä uintipyrähdyksellä useamman kerran viikossa. Jos eläinten haluaa lisääntyvät, tulee vesialueen kokoa lisääntymisaikaan suurentaa runsaasti.

Tiikerisalamantereiden laajan levinneisyyden takia myös niiden lämpötilavaatimukset vaihtelevat alalajin mukaan. Yleissääntönä voi sanoa että terraarion lämpötilan tulisi kesäaikaan pysyä 15-25 asteen välillä. Tiikerisalamanterit kestävät siis hieman tulisalamanteria paremmin korkeita lämpötiloja, mutta jatkuva yli 25 asteen lämpötila ei tee sillekään hyvää, vaan voi koitua eläimelle jopa kohtalokkaaksi. Niinpä kesähelteiden aikaan myös tiikerisalamanterien terraariota tulee viilentää, vähintään yöaikaan. Vinkkejä viilentämiseen löytyy vaikkapa tulisalamanterit terraariossa tekstistä.

Tiikerisalamanterit kaivautuvat mielellään, joten pohjamateriaalin on oltava sellaista, että siihen on helppo kaivautua. Esimerkiksi turve on tällainen materiaali. Lisäksi turvetta on syytä laittaa terraarioon sen verran että eläimet pääsevät halutessaan toteuttamaan kaivamishaluaan kunnolla, eikä pohja tule heti vastaan. Aina salamanterit eivät kuitenkaan kaivaudu, vaan useimmiten ne vain jäävät johonkin maanpinnan tuntumassa olevan piilopaikan suojiin ja viettävät siellä päivänsä. Iltaisin ne lähtevät liikenteeseen ravinnon etsintään. Tiikerisalamanterit kesyyntyvät helposti ja oppivat nopeasti ruokkimiseen liittyvät rutiinit.