Phyllobates vittatus
– jälkeläisistä huolehtiminen
Näillä sivuilla esitellään nuolimyrkkysammakoiden lisäännyttämistä terraario-oloissa. Sivuilla olevissa ohjeissa toiminta on hyvin kliinistä ja epäluonnonkaltaista: sammakot munivat petrimaljalle, ja jälkeläisten hoito on täysin ihmisten harteilla. Näillä toimilla pyritään minimoimaan kuolleisuutta, mikä sammakoita kasvatettaessa usein on tärkein tekijä.
Nuolimyrkkysammakot ovat kuitenkin sammakoiden maailmassa harvinaisuuksia myös sen takia, että niillä tavataan hyvin kehittynyttä poikasista huolehtimista. Kaikista kuuluin esimerkki tästä lienee Oophaga pumilio jopa ruokkii toukkiaan. Mutta myös monet muut lajit huolehtivat poikasistaan eri tavoin, ja tätä käyttäytymistä voi päästä seuramaan myös terraario-oloissa.
Tällä sivulla seurataan Phyllobates vittatus -lajin lisääntymispuuhia. Havainnot ja kuvat ovat terraario-oloista, mutta sammakoiden on annettu käyttäytyä kuten ne itse haluavat, luonnollisen kaltaisesti.
Naaras on muninut kudun tällä kertaa leveälehtisen kasvin lehdelle. Muita mahdollisia munintapaikkoja ovat ananaskasvien lehtihangat, ja maan rajassa olevat erilaiset kolot.
Kun munat on munittu, jää jälkikasvu koiraan hoidettavaksi. Koiras pysyttelee lähistöllä ja pitää kutua silmällä. Aina toisinaan (kuten oheisessa kuvassa) koiras kiipeää kudun luo ja virtsaa sen päälle estääkseen munia kuivumasta. Ilmeisesti virtsassa on myös antibakteerisia aineita, jotka suojaavat munia mikrobien ja sienitautien hyökkäyksiltä.
Koiraan hoivassa kutu kehittyy. Tässä kuvassa kymmenen päivän ikäiset alkiot ovat jo hyvin lähellä kuoriutumista. Kuvan kudusta valtaosa on koiraan hoivaamisesta huomatta päässyt homehtumaan, ja enää etualalla olevat kaksi alkiota ovat kirkashyytelöisiä ja eläviä.
Kun poikaset kuoriutuvat, jäävät ne paikoilleen lehdelle, tai siihen missä kutu sattuikaan olemaan. Koiras tulee paikalle ja toukat kiipeävät sen selkään. Toukat tarttuvat koiraan selkään napakasti, ja pysyvät kyydissä koiraan loikkiessa aluskasvillisuuden seassa.
Tässä kuvassa koiraalla on selässään neljä toukkaa.
Koiras kuljettaa toukat jonkin sopivaksi katsomansa lätäkön rantaan, ja kahlaa rantaveteen. Veteen päästyään toukat irrottautuvat selästä ja puhahtavat lätäkön pohjaan.
Veteen päästyään toukat ovat omillaan. Koiras ei enää hoivaa niitä, vaan niiden on löydettävä itse ravintonsa ja suojauduttava itse pedoilta. Tässä vaiheessa jopa omat vanhemmat ovat potentiaalisia petoja, sillä olemme havainneet aikuisen sammakon hyökkäävän matalassa vedessä uiskennelleen toukan kimppuun.
Vaaroja on paljon, niin luonnossa kuin terraariossakin. Jos kaikki menee hyvin, kasvaa ja kehittyy toukka vähitellen pikkuruisiksi sammakoksi, joka lopulta käy läpi muodonvaihdoksen ja nousee maalle.
Terraario-oloissa vanhemmat voivat siis olla potentiaalinen vaara toukille. Toinen toukkia uhkaava vaara on ravinnon vähyys ja yksipuolisuus. Kasvavat toukat tarvitsevat runsaasti ravintoa, eikä terraarion pieni vesialue välttämättä riitä tuottamaan tarpeeksi ravintoa. Tai tarpeeksi monipuolista ravintoa. Meillä eräs elämänsä alkuosan itsenäisesti terraariossa elänyt sammakko sairastui spindly-leg syndroomaan, eikä koskaan kehittynyt aikuiseksi saakka. Mitä ilmeisimminkin tauti sai tässä tapauksessa alkunsa siitä, että toukan terraariosta löytämä ravinto ei ollut riittävää tai ravinto-opillisesti sopivaa. Toisaalta jos poikasia ruokkii terraarioon sopivalla lisäravinnolla, jää ruoasta pakostakin osa syömättä. Ja syömätön ruoka alkaa hyvin nopeasti pilaantua ja vähitellen saastuttaa koko terraariota.
Edellä mainituista syistä emme suosittele toukkien kasvattamista normaalin nuolimyrkkysammakkoterraarion vesiosassa. Eikä siihen pitäisi olla mitään tarvettakaan, sillä näilläkin sivuilla esiteltävät, terraariossa yleiset lajit eivät enää toukkiaan sen jälkeen hoida kun ne ovat päässeet veteen. Niinpä on eläinten käyttäytymisen kannalta aivan sama kasvavatko toukat aikuistensa seurassa, vai turvallisemmassa erillisessä poikasaltaassa.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson