Matosammakot

Matosammakot (Gymnophiona) ovat sammakoiden ja konnien, sekä salamanterieläinten ohella kolmas sammakkoeläinten lahjoista. Ne eivät ole yhtä tunnettuja tai yleisiä kuin kaksi. muuta lahkoa, mutta ainakin yhden suvun edustajia on mahdollista pitää myös harraste-eläimenä. 

Matosammakoita tunnetaan reilu 220 lajia 10 eri heimossa. Ne ovat jalattomia matomaisia otuksia, joita tavataan lähinnä tropiikissa. Suurin osa lajeista elää karikkeessa ja maan alla kaivellen, mutta erityisesti Typhlonectidae-heimon lajit elävät koko ikänsä vedessä. 

Ulkonältään matosammakot muistuttavat suurta, tummaa kastematoa. Suurin laji (Caeclia thompsoni) saavuttaa puolentoista metrin pituuden, mutta useimpien matosammakoiden pituus jää 7 ja 80 sentin välille. Väriltään ne ovat useimmiten tummia, lähes mustia. Matosammakoita ei ole tutkittu yhtä intensiivisesti kuin muita sammakkoeläimiä,

Suomessakin akvaarioliikkeissä on joskus näkynyt eteläamerikkalaisen Typhlonectes– suvun matosammakoita,  Typhlonectes compressicauda (sysimatosammakko) ja Typhlonectes natans.

Sysimatosammakot (Typhlonectes sp.) akvaariossa

Matosammakoille tulee valita vähintään 100-litrainen akvaario, joka täytetään kokonaan vedellä. Akvaarion päälle sijoitetaan akvaariovalaisin, ja sisälle mahdollisesti suodatin veden laadun ylläpidon helpottamiseksi. Vaikka matosammakot elävät vedessä, ne pystyvät nousemaan maalle, ja ne tunnetaankin karkurimestareina. Tästä syystä akvaariossa tulee olla kansi, jossa ei ole pienintäkään avointa aukkoa, josta eläin voisi puristautua ulos. Akvaariosta pudottuaan matosammakko kuivuu ja kuolee nopeasti, joten karkumatka on niille yhtä tappava kuin kaloillekin.

Koska eläimet ovat piilottelevia, akvaario tulee sisustaa niin, että siellä on runsaasti piilopaikkoja. Koloja tai mahdollisuuksia kaivautua pohjan tai hyvin tiheän kasvillisuuden sekaan. Pohjamateriaalisi tulee valita hyvin ohutta hiekkaa, tai pyöreäreunaista soraa tai pyöreitä kiviä, jotta eläin ei vahingoita ihoaa, jos se pyrkii kaivautumaan pohjamateriaaliin.

Ravinnoksi matosammakoille tarjotaan erilaisia selkärangattomia. Myös aksolotleille tarkoitettuja eläinpohjaisia ruokapelettejä voi tarjota. Ne oppivat syömään joko pinseteistä, tai etsimään ruokansa veden pohjalta. Ruokansa ne luontaisesti oppivat etsimään veden pohjalta, mutta ne oppivat myös hakemaan ravinnon pinseteistä tarjottuna.

Yleisesti ottaen matosammakon hoito on melko samanlaista kuin täysin akvaattisen sammakon tai salamanterieläimenkin. Niinpä vinkkejä ruokintaan, hoitoon, akvaarion sisustamiseseen ja tekniikkaan voi hakea tämän sivuston akvaattisten sammakoiden akvaariota käsitteleviltä sivuilta. Tai makean veden kala-akvaarioiden hoito-ohjeista. Suurimmat erot vaikkapa kynsisammakoihin tai aksolotliin on eläinten äärimmäinen piilottelevuus ja kaivautumishalu, sekä se, miten näppäriä karkaamaan matosammakot ovat, jos akvaarion kannessa on pienikin reikä.