Usein kysytään miksi tuliliskon, kynsisammakon tai jonkin muun sammakon tai salamanterin kanssa ei saisi laittaa samaan altaaseen jotain toisen lajista salamanteria, sammakkoa tai kalaa. Suosittuja ajatuksia ovat mm. laittaa tuliliskojen tai kääpiökynsisammakoiden altaaseen kaloja tai hankkia kellosammakolle kaveriksi pari tuliliskoa. Kaikki nämä ovat kuitenkin huonoja ajatuksia, joita ei pitäisi toteuttaa!
Toisinaan saan myös viestejä tyyliin: ”Mulla on ollut niitä ja näitä yhdessä jo monta kuukautta, ja ne ovat vieläkin kaikki hengissä. Miksi näin ei siis muka saisi tehdä?”.
Kannattaa muistaa, että jos vaikkapa tuliliskon normaali elinikä on kymmenkunta vuotta, ei pari kuukautta siinä ajassa ole kuin yksi hujaus. Ja toisaalta sammakkoeläimet (kuten kalatkin) ovat usein kestäviä ja sitkeitä. Joitain kalalajeja voisi melkein kasvattaa tärpätissä ja monien sammakkoeläinten tappamiseen tarvitaan vähintään kirvestä. Niinpä ne voivat elää kitkuttaa surkeissa oloissa pitkäänkin ilman että ihminen edes huomaa niiden kärsivän.
Lyhyesti vastaus kysymykseen ”miksi näin ei saa tehdä” on seuraava:
Siksi että molemmille lajeille sopivien olosuhteiden luominen samaan altaaseen on erittäin vaikeaa. Lisäksi eri eläinlajit voivat olla monella tavalla toisilleen haitallisia.
Seuraavassa käydään läpi muutamia näistä haitoista hieman tarkemmin.
Siitä kuinka samaan altaaseen yhdistetyt eläimet alkavat syödä tai vahingoittaa toisiaan löytyy monia surullisia tarinoita. Caudata Culturen sivuilla on artikkeli jossa luetellaan lukuisia esimerkkejä näistä katastrofeista. Muutamia lyhennettyjä lainauksia kyseisestä artikkelista:
Vaikka kaikki näyttäisikin sujuvan mukavasti, et koskaan voi tietää milloin eläimet keksivät käydä toistensa kimppuun, syystä tai toisesta. Itsekin olen todistanut kynsisammakon käyvän kellosammakon kimppuun altaassa jossa ne ennen hyökkäystä olivat eläneet kuukausitolkulla yhdessä. Ja vaikka varsinaista hyökkäystä ei koskaan tapahtuisikaan, jo potentiaalisen vihollisen jatkuva läsnäolo pienessä tilassa on eläimille erittäin stressaavaa!
Monet salamanterit (esimerkiksi tuliliskot) ja useat sammakkolajit erittävät iholleen erilaisia myrkyllisiä eritteitä. Normaalisti näitä aineita on sammakkoeläimen iholla aina, mutta vain pieniä määriä. Myrkyt kuitenkin liukenevat veteen ja vähitellen niitä kerääntyy veteen suuria määriä ja vesi muuttuu voimakkaasti myrkylliseksi sille toiselle lajille jolla ei ole immuniteettia kyseistä myrkkyä vastaan. Tämä pätee niin toisiin sammakkoeläimiin kuin kaloihinkin. Erityisesti kalojen silmät ja kidukset ovat myrkkyvedessä kovilla.
Toinen mikä aiheuttaa usein myrkytysoireita kaloille ovat sammakkoeläinten ulosteet. Kynsisammakon ulosteessa on voimakkaita ammoniakin sukuisia kemikaaleja ja lähes kaikkien muidenkin sammakkoeläinten jätöksissä on ainesosia, jotka pian myrkyttävät veden kaloille kuolettavaksi. Vähän kuin ihminen yrittäisi uida sikalan lietelantalassa…
Eri eläinlajit tulevat eri puolilta maapalloa. Niinpä ne ovat tottuneet erilaisiin olosuhteisiin. Lämpötila, veden pH ja muut kemialliset ominaisuudet, ilman suhteellinen kosteus ja veden suolaisuus ja virtaus ovat vain joitakin esimerkkejä muuttujista, jotka ovat erilaisia eri eläinlajien asuinsijoilla. Niinpä jos yhdistät Kiinan lauhkeilla alueilla elävän tuliliskon yhteen vaikkapa trooppisten keskiamerikkalaisten kalojen kanssa ei sinun ole mahdollista saada vedestä molemmille lajeille sopivaa lämpötilaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan. Kovin moni ei aina tiedä mistä mikin eläin on kotoisin, ja vaikka eläimiä tavattaisiin samalla mantereella tai samassa valtiossakin voivat niiden luontaiset biotoopit olla hyvinkin erilaiset.
Oletetaan että sinut laitettaisiin asumaan 40 neliön yksiöön pienen dingolauman kanssa. (Dingo on suden kaltainen australialainen koiraeläin.) pakotettaisiin asumaan siellä koko ikäsi.
Tuskin dingot kimppuusi ihan heti kävisivät, eivät ne yleensä hyökkää ihmisten kimppuun, mutta koskaan ei ihan saisi nukkua ja olla rauhassa: entä jos ne kohta hyökkäävätkin…?
Dingojen pesästä tihkuu mieletön mädäntyneen lihan löyhkä ja vieressä olisi myös eläinten käymälä.
Tilaa on vähän, koskaan et saisi olla rauhassa vaan koiriin törmäilisi jatkuvasti. Eihän siitä sinänsä näkyvää haittaa ole, mutta kyllä moinen rauhattomuus stressaa kovahermoisempaakin kaveria!
Ja luonnollisesti yksiössä olisi dingoja varten sopiva Australian takamaita simuloiva ilmasto: kuumaa kuin pätsissä ja kuivaa kuin Saharassa. Hiki valuu ja kuiva ilma raastaa keuhkojasi.
Mikään näistä seikoista ei tapa sinua, mutta ne kaikki tekevät olostasi luultavasti koko lailla kurjaa. Koska dingot tai tällaisen pienen kokeen järjestäjä ei kuitenkaan ymmärrä tai kuule sinua, et saa tilanteeseen apua, vaikka kuinka yrittäisit huutaa ja meuhkata. Luultavasti sairastut jossain vaiheessa, jos et fyysisesti niin ainakin henkisesti. Ja todennäköisesti kuoletkin normaalia paljon nuorempana epäasiallisien olojen takia. Elät siis koko lyhyen ikäsi kurjuudessa olosuhteissa, jotka eivät todellakaan ole edes lähellä inhimillistä.
Tällaisen elämänkö haluat tarjota kaloillesi ja sammakkoeläimillesi?
En sano, että lajien sekoittaminen aina olisi tuomittu epäonnistumaan. Jos Dingojen kaveriksi laitettaisiin vaikkapa muutama australialainen aavikkokettu ja tarjolla oleva tila kasvatettaisiin vaikkapa 40 hehtaariin, sujuisi kaikki luultavasti ihan mukavasti. Itsellänikin on luonnossa samoissa kiinalaisissa vuoristopuroissa asuvia, samankokoisia mutta eri lajisia salamantereita yhdessä ja samassa isossa akvaterraariossa. Samoin joitakin nuolimyrkkysammakkolajeja on mahdollista pitää yhdessä. Toisaalta jos eri lajeja laittaa samaan terraarioon, tulee tilannetta seurata jatkuvasti ja olla jatkuvasti valmiudessa erottamaan lajit toisistaan, jos tilanne sitä vaatii.
Yhteisasuttaminen vaatii siis sopivia lajeja, vahvaa taustatietämystä molemmista lajeista, sekä niin paljon tilaa ja muita resursseja kuin molemmat yhteensä vaativat. Ja vähän enemmänkin. Mielestäni vaatimus yhteisasuttamiselle on se, että molemmat lajit pitää ensin tuntea yksittäin asuvina, ja vasta sitten niiden yhdistämistä voi edes alkaa pohtia. Joku sanoi joskus seuraavasti: ”Jos sinun pitää kysyä voiko lajit laittaa samaan terraarioon, et tunne lajeja niin hyvin että voisit laittaa ne samaan terraarioon.” Jos siis olet vähänkin epävarma siitä voiko lajit yhdistää, kannattaa koko ajatus unohtaa. Edes pieni kärsiminen ei ole kivaa, dingojen seurana ei olisi kiva asustaa.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson