Sammakkoeläimet terraariossa

Salamanterin munan ja toukan kehitys

Näillä sivuilla seurataan kuvasarjan avulla miekkahäntätuliliskon (Cynops ensicauda) kehitystä munasta toukaksi ja pienikokoiseksi aikuiseksi.

Vaihtolämpöisenä eläimenä salamanterien munien ja toukkien kehitysnopeus riippuu veden lämpötilasta, sekä saatavilla olevan ruoan määrästä. Tekstissä esiintyvät aikamäärät ovat kuvissa esiintyvän miekkahäntätuliliskopoikueen keskimääräisiä aikoja. Kehitykseen vaadittava aika vaihtelee myös yksilöllisesti, sekä kyseessä olevan lajin mukaan. Kiinankääpiötuliliskolla (C. orientalis) kehitys on usein miekkahäntäistä sukulaistaan himpun nopeampaa. Niinpä omien toukkien vaiheita seuratessa ei niinkään kannata kiinnittää huomiota aikamääriin, vaan siihen missä vaiheessa toukan kehitys on ja minkä mittainen toukka on.

Kuvateksteissä esiintyvä vaihenumerointi on kehittämäni. Se perustuu ainoastaan omiin havaintoihini, ei mihinkään kirjalliseen lähteeseen. Vaiheet pohjautuvat helposti paljaalla silmällä havaittaviin ulkoisiin piirteisiin joita salamanteriharrastajan on helppo toukkia ilman mikroskooppia tai ammattilaisen taustatietämystä bongailla. Koska vaiheita on yksinkertaisuuden takia vain viisi on hyvä muistaa että toukka voi myös olla kahden vaiheen välillä. Tämän sivun kuvat ja tekstit pyrkivät kuvaamaan kunkin vaiheen ”huippukohdan” tyypillisiä piirteitä.
Vastaavat vaiheet esiintyvät samanlaisina monilla akvaariossa tavallisilla salamanterieläimillä. Jos haluat nähdä kuvia eri vaiheista kylkiluumanterin (Pleurodeles waltl toukilla, vilkaise kyseisen lajin lisääntymistä esittelevää kuvasarjaa).

Vastamunittu muna

Salamanterieläimillä on ulkoinen hedelmöitys. Kosiomenojen päätteeksi koiras laskee siittiöpaketin vedinpohjalle ja ohjaa naaraan sen päälle niin, että naaras pystyy nuokkimaan paketin viemäriaukkoonsa. Jonkin ajan (joka voi vaihdella tunneista viikkoihin) päästä naaras alkaa asetella munia vesikasvien lehdille, jokaisen munan yksi kerrallaan.

Juuri munittu salamanterin muna vesikasvin lehdellä. Naaras on kääntänyt kasvin lehden munan suojaksi.

Kehittyvä muna

Muutamassa päivässä munassa hyytelökerroksen sisällä oleva alkio alkaa jakautua, ja vähän kerrallaan alkio alkaa muuttua pitkulaisemmaksi ja muistuttaa salamanterin muotoa.

Muutaman päivän ikäisiä alkioita.

Kuoriutumisvalmis muna

Kun alkio on tarpeeksi kehittynyt, parin-kolmen viikon päästä munimisesta, alkaa toukka kiemurrella hyytelön sisällä ja lopulta puhkaisee hyytelökuoren ja työntää itsensä ulos munasta.

Toukan vaihe 1

Vastakuoriutunut toukka on noin sentin mittainen, eikä vielä vielä ensimmäisinä päivinään juurikaan pysty liikkumaan. Kehittymätön lihaksisto ja suuri surkuaispussi estävät sulavan uimisen. Niinpä valtaosan ajasta toukka makaa kyljellään veden pohjalla. Ensimmäiset päivänsä toukka elää ruskuaispussin sisältämän ravinnon turvin eikä sen tarvitse etsiä muuta ruokaa. Toukka hengittää vedestä happea ulkoisilla kiduksilla, jotka lähtevät haaromaan suunnilleen niskan kohdalta.

Parin päivän ikäinen, reilun sentin mittainen toukka on kuluttanut valtaosan ruskuaispussinsa ravinnosta mutta makaa vielä kyljellään pohjalla. Pian se nousee pystyasentoon ja alkaa liikkua aktiivisesti etsien syötävää. Toukat, kuten aikuisetkin salamanterit ovat petoja. Aivan pienet toukat syövät pääasiassa vedessä olevaa eläinplanktonia.

Toukan vaihe 2

Viikossa toukka saavuttaa pituutta muutamia millejä lisää ja sille alkaa kehittyä etujalat. Koska eläin alkaa liikkua enemmän tarvitsee se myös enemmän happea ja kidukset kehittyvät täyteen laajuuteensa.

Etujalat alkavat kehittyä. Toukka on nuossut pystyasentoon ja alkaa aktiivisesti etsiä ravintoa.

Toukan vaihe 3

Kun toukka saa ravintoa pystyy se kehittymään edelleen. Etujalat täydentyvät ja niihin kehittyy sormet. Seuraavaksi alkavat takajalat näkyä ja niihinkin alkaa kehittyä varpaita. Toukka kasvattaa jatkuvasti lisää pituutta ja on tässä vaiheessa vajaan 20 millimetrin mittainen.

Takajat kehittyvät. Parin sentin mittaiselle toukalle on jo kehittynyt ensimäiset varpaat.

Toukan vaihe 4

Noin puolentoista kuukauden ikäinen toukka on 25-35 milliä pitkä. Tähän saakka pää on ollut litteä ja kallo luutumaton, mutta pikkuhiljaa pään muoto alkaa muuttua korkeammaksi ja kallo luutua lopulliseen muotoonsa. Tässä vaiheessa eläimet alkavat olla niin suuria että ne pystyvät syömään vaikkapa hyttysentoukkia, samoja joita voi syöttää aikuisillekin salamantereille.

Kasvuvaihe. Jalat ovat täysin kehittyneet ja tuokka alkaa muistuttaa aikuista salamanteria. Pää on kuitenkin edelleen litteämpi ja muutenkin muodossa on tuokkamaisia piirteitä. Seuraavan reilun kuukauden ajan selvin ulkoinen muutos on koon lisääntyminen.

Toukan vaihe 5

Mitä lähemmäs muodonvaihdosta tullaan sitä enemmän tuokka alkaa muistuttaa aikuista. Eläimelle alkaa kehittyä kuviointia: selkään ilmestyy vaaleita juovia kuten aikuisillakin ja vatsapuoli saa lopullisen läikikkään kuviointinsa. Myös pää ja muut ruumiinosat saavuttavat lopullisen muotonsa.

Muodonvaihdoksen aika. Vajaan kolmen kuukauden ikäinen toukka on ulkoisesti pienennetty kopio aikuisesta. Niin muoto kuin värityskin ovat kehittyneet kohdalleen. Toukasta muistuttavat enää ulkokidukset.

Surkastuvat kidukset

Muodonvaihdoksen alkamisen selvin ulkoinen merkki on kidusten surkastuminen.

Vasemmanpuoleisella toukalla kidukset ovat vielä tuuheat, oikeanpuolimmaisella ne ovat jo alkaneet surkastua. Surkastuminen tapahtuu nopeasti ja muodonvaihdos tapahtuu loppuun parissa vuorokaudessa. Toukka on aivan vaiheen 5, ja koko toukka-aikansa loppuvaiheessa.

Maalle nousu

Vaikka toukalla vielä olisi kiduksista rippeet jäljellä voi se jo nousta maalle. Ne voivat myös käydä kurkistamassa miltä maalla näyttää, palata vuorokaudeksi vielä veteen ja vasta sen jälkeen nousta lopullisesti maalle.

Toukka-aika on takana ja aikuisuus edessä. 43 mm mittainen pikku salamanteri nousemassa ensikertaa maalle.

Nuoruus

Maalle noustessaan salamanterieläimet ovat tyypillisesti 4-5 senttimetrin mittaisia, ja ulkoasultaan täydellisiä pikkusalamantereita. Noustuaan maalle toukat elävät siellä olosuhteista riippuen joitain kuukausia tai jopa vuosia palaamatta ollenkaan veteen. Pienet salamanterit tarvitsevat kasvaakseen jatkuvasti pienikokoista ruokaa: pieniä toukkia, lieroja tai vaikkapa banaanikärpäsiä. Maavaiheen aikana terraariota on syytä sumutella silloin tällöin jotta ilmankosteus pysyy tarpeeksi korkeana jotta eivät pikkuruiset salamanterit pääse kuivumaan. Kun eläimet ovat saaneet kerättyä tarpeeksi kokoa palaavat ne takaisin veteen. Koska veteen palaamisajankohtaa on vaikea ennustaa, tulee eläimillä olla jatkuvasti tarjolla vesiallas, ja kun ne sinne siirtyvät tulee ne siirtää samanlaiseen akvaterraarioon jollaisessa niiden vanhemmatkin elävät.

Pikkuruiset salamanterit kiipeilevät mielellään ja pystyvät kiipeämään jopa pystysuoraa lasiseinää pitkin. Niinpä terraariossa on oltava täysin pakovarma kansi.