Sclerophrys regularis

Ulkoasu: Pantterikonna on tyypillisen konnan muotoinen ja värinen otus. Iho on nystyräinen ja korvallisrauhaset ovat suuret. Selkäpuoli on ruskean harmaa, ja siinä voi olla sävyltään erilaisia kuvioita, useimmiten tummia läiskiä joiden perusteella laji on saanut suomalaisen nimensäkin. Pantterikonnan levinneisyysalue on suuri, mikä näkyy myös eläinten moninaisissa ulkoasuissa. Eläimellä voi olla esimerkiksi vaaleita läiskiä selässä, tai pohjaväri voi olla punertavan ruskea. Kaiken kaikkiaan tämä 6-13 cm mittaiseksi kasvava konna on siis väritykseltään hyvin muunteleva.

Levinneisyys: Lajia tavataan laajoilla alueilla Afrikassa. Pantterikonnia tavataan niin Saharan pohjoispuolella kuin etelässäkin aina pohjoista Angolaa ja Tanzaniaa myöten. Laji myös asustaa monenlaisia elinympäristöjä. Pantterikonnia voi tavata niin sademetsän kuin aavikonkin laitamilta, savannilta tai ihmisasutuksen läheisyydestä.

Elintavat: Pantterikonna on tyypillinen konna, joka on aktiivisimmillaan hämärän aikaan, mutta voi liikkua ja olla näkösällä myös päiväsaikaan.

Ääntely: Lajin ääntely on narisevaa kurinaa. Nrrr-nrrr-nrrr- narina voi jatkua taukoamattomana pitkiäkin aikoja.

Hoito terraariossa: Pantterikonnalle sisustetaan tyypillinen konnien terraario, jonka pohjan pinta-ala on vähintään 40 x 80 cm. Sopiva päivälämpötila on suunnilleen 25 asteen tietämillä. Terraarioon olisi hyvä saada eri lämpöisiä alueita, joista kussakin olisi omat piilopaikkansa. Näin eläin saa aina valita missä lämpötilassa se milloinkin haluaa oleskella. Pohjamateriaalia on hyvä laittaa sen verran että eläin pääsee halussaan kaivautumaan siihen.

Pantterikonnat oppivat nopeasti syömään pinseteistä ja kesyyntyvät muutenkin niin etteivät pelkää hoitajaansa. Käsittelyä tulee kuitenkin välttää, kuten kaikkien sammakkoeläinten kohdalla.

Pantterikonnat ovat sopeutuvaisia, ja niitä voikin suositella kaikille konnista kiinnostuneille aina aloittelijasta pidempäänkin sammakoiden kanssa touhunneelle harrastajalle.