Viime vuosien aikana suomalaisistakin eläinkaupoista on alkanut löytyä säilyketölkkeihin pakattuja ötököitä. Valikoimista löytyy monenlaista säilykemönkijää: ainakin erilaisia sirkkoja, etanoita, jauhomatoja, silkkiperhosen ja kovakuoriaisten toukkia on saatavilla säilykemuodossa.
Säilykkeiden lisäksi eläinkaupoista on jo pitkään löytynyt pakastettuja hyönteisiä. Alun perin ne on tarkoitettu akvaariokalojen ruoaksi, mutta ne sopivat mainiosti myös monien akvaattisten sammakkoeläinten ravinnoksi. Kaikista yleisimpiä ovat ”verimadot”, väriltään punaiset surviaissääsken toukat, mutta myös muunlaisia hyttystoukkia, artemiaa ja muita pieniä vedeneläviä on toisinaan saatavilla pakasteena. Tuotteita myydään sekä suurina levyinä, joista käyttäjä voi pilkkoa itselleen sopivan kokoisia palasia, että valmiiksi pilkottuina kerta-annoskuutioina.
Käytännössä sekä säilykkeet että pakasteet ovat sitä mitä lupaavatkin: säilykepurkkiin pakattuja tai pakastettuja kuolleita ötököitä ihan sellaisenaan. Ajatus kuulostaa siis aivan loistavalta: ruoaksi tarjottavia ötököitä ilman elävien ötököiden aiheuttamaa vaivaa ja ällötystä! Ja niinhän asia pohjimmiltaan onkin. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin.
Säilykkeiden tuoteselosteiden mukaan ötökät on keitetty purkissaan, mikä saa aikaan säilyvyyden mahdollisimman luontaisessa muodossa. Keittäminen ja pitkä säilytysaika kuitenkin auttamatta tuhoavat jonkin osan vitamiineista ja hivenaineista. Eikä siitä, miten vitamiinipitoisia tölkki ötökät ovat alun perinkään olleet, voi mennä takuuseen. Toisinaan suurina määrinä teollisesti, mahdollisimman halvalla kasvatetut ruokaeläimet on kasvatettu niin halvalla ja huonolla ruoalla, ettei niissä juurikaan ole ravinteita. Itse kasvattaessaanhan ruokaeläimillekin pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyvää ravintoa, jotta tämän ravinnon vitamiinit ja hivenaineet kulkeutuisivat sitten varsinaisen terraarioeläimenkin hyödyksi. Joten vaikka valmistajat lupaavat tölkki ötököiden olevan yhtä terveellisiä kuin tuoreidenkin, en jaksa uskoa, että ne todella olisivat yhtä hyvää ruokaa kuin itse kasvatetut tuoreet ötökät.
Sama koskee myös pakasteita: pakastus ja aika tuhoavat vitamiineja ja hivenaineita. Lisäksi on hyvä tietää, että surviaissääsken toukat pyydetään usein rehevien järvien pohjamudasta ja jopa viemäriputkien purkupaikkojen edustalta. Nämä voivat olla hyvin likaisia elinympäristöjä, ja kuona-aineet, ja jopa myrkyt kulkeutuvat luonnollisesti myös sammakkoeläinten ruokapöytään. Lisäksi surviaisissa on runsaasti erilaisia, mahdollisesti myös haitallisia bakteereja. Monet ihmiset saavatkin pakastesurviaisen käsittelystä allergisen reaktion.
Haittoja voi yrittää pienentää huuhtelemalla pakasteet runsaalla vedelle ennen tarjoamista. Toinen syy sulattaa ne etukäteen voi olla se, että sulaneina ne painuvat pohjaan ja pysyvät jossain määrin veden pohjalle asetetussa ruokakupissa. Mutta jos ruokien leviäminen pitkin allasta, tai niissä mahdollisesti olevat haitalliset aineet eivät pelota, voi jäisen toukkapalan aivan hyvin heittää sellaisenaan altaaseen ja antaa sulaa siellä omia aikojaan sammakoiden/salamanterien ruoaksi. Sulattaminen vain sulattamisen takia ei ole välttämätöntä.
Niin pakasteissa kuin säilykkeissäkin on lisäksi yksi yhteinen ongelma: ötökät ovat kuolleita, ja jotkin sammakkoeläimet vaativat ravintonsa olevan elävää. Tai vähintään liikkuvan elävän oloisesti. Pakasteet tuoksuvat vedessä melko voimakkaasti, ja salamanterit oppivat usein löytämään ja syömään niitä hajun perusteella. Myös kynsisammakot oppivat usein syömään myös kuollutta ravintoa altaan pohjalta tuntoaistinsa avulla, erityisesti kun vesi sitä vähän liikuttelee.
Mutta maalla elävät lajit luottavat usein niin voimakkaasti saaliseläimen liikkeen näkemiseen että ruokakuppiin jätetyt kuolleet ruokaeläimet eivät niitä saa innostumaan. Exo Terra on ratkaissut ongelman tuomalla markkinoille kauko-ohjatun tärisevän ruoka-astian, jonka tarkoitus on saada kuolleet eläimet liikkumaan luonnollisen oloisesti. Mutta jos käytössä on pinsetit, on kuollutta ruokaeläintä helppo heilutella sammakon edessä niin että sammakko erehtyy pitämään sitä elävänä, ja hyökkää. Niinpä jos eläin on sen verran kesy että se suostuu syömään hoitajan läsnäolleessa pinseteistä tarjottua ruokaa, ei liikkumattomuus ole ongelma. Ja vaikka sammakko alussa ei osaisikaan syödä pinseteistä, lähes minkä tahansa eläimen voi, ajan kanssa ja suurella kärsivällisyydellä, totuttaa ja opettaa syömään pinseteistä.
On suositeltavaa tarjota ruokaa nimenomaan pyöristettykärkisistä pinseteistä tai atuloista, eikä paljain sormin. Monet sammakkoeläimet oppivat yhdistämään pinsetit (tai sormet) ruokaan niin, että ne jonkin ajan kuluttua hyökkäävät jopa tyhjien pinsettien kimppuun. Jos sammakko oppii yhdistämään sormet ruokaan, alkaa se ruoan toivossa lopulta hyökkäillä aina sormien kimppuun, mikä on omiaan hankaloittamaan eläimen päivittäistä muuta hoitoa.
Vaikka säilykkeissä ja pakasteissa on ongelmansa, ovat ne kuitenkin luontaisen kaltaista ravintoa sammakkoeläimille. Aivan yksistään niiden varassa sammakkoeläimen ruokalistan ei kannattaisi seistä, mutta aika ajoin annettavaksi lisukkeeksi ja osaksi monipuolista ruokavaliota ne sopivat vallan mainiosti. Jos sammakko vaikkapa normaalisti saa eläviä sirkkoja ja vahakoisia, voivat säilötyt silkkiperhosentoukat tuoda ruokavalioon kaivattua monipuolisuutta.
Toinen tilanne, jossa kuolleista ruoista voi olla hyötyä ovat erilaiset erikoistilanteet. Jos sammakko ruokitaan normaalistikin pinseteistä, osaa se varmastikin syödä pinseteistä niin eläviä kuin kuolleitakin sirkkoja. Sammakon omistajan lomamatkan aikana eläimen ruokinnasta saattaa vastata vieras, joka ei ole tottunut sirkkoihin ja niiden käsittelyyn. Niinpä väliaikaiselle lomahoitajalle saattaa olla miellyttävämpää ja helpompaa tarjota valmiiksi kuolleita säilykesirkkoja, kuin metsästää sirkkaviljelmästä eläviä ötököitä sammakolle.
Monissa tapauksissa akvaattisten salamanterien, kuten tuliliskojen ruokavalio koostuu kaikesta huolimatta pelkästään pakasteista. Tällöin olisi hyvä yrittää edes vaihdella eri pakasteiden välillä. Yhtenä päivänä tarjotaan punaisia sääskentoukkia, toisena artemiaa ja kolmantena vaaleita hyttysentoukkia. Ja aina kesäisin, kun omistajalla on edes pieni mahdollisuus kaivaa salamanterilleen luonnosta pieniä kastematoja, pyydystää huoneistoon eksynyt kärpänen, tai saada käsiinsä muuta tuoretta ruokaa, tulee tilaisuuteen tarttua välittömästi! Sillä on ruoka peräisin mistä tahansa, mahdollisimman suuri monipuolisuus erilaisten ötököiden kesken ei ikinä tee pahasta lemmikillesi
Jos pakastetut punaiset surviaissääsken toukat (verimadot) ostaa suurempina levyinä (kuvassa 500 gramman levy), helpottaa päivittäistä ruokkimista jos levystä leikkelee valmiiksi sopivan kokoisia annospaloja erilliseen pakasterasiaan.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson