Uhanalaisuus

Monet sammakkoeläinlajit ovat uhanlaisia. Erityisesti sammakoiden ja konnien lukumäärät ovat laskussa eri puolilla maailmaa. Suurin väheneminen johtuu suurimmaksi osaksi ihmisen toiminnasta. Useimmissa tapauksissa ihmisasutuksen, viljelymaiden ja muiden ”ihmisen jälkien” leviäminen on suoraan vaikuttanut sammakkoeläinten elinalueisiin tai muuten haitannut sammakkoeläinten selviytymismahdollisuuksia. Maankäytön suurin ongelma on sammakoille elintärkeiden lampien ja kosteikkojen tuhoutuminen tai pirstoutuminen. Kaikkialla edes suojelualueet eivät riitä pelastamaan sammakkokantoja, sillä toinen tärkeä ihmisen luoma uhka sammakkoeläimille ovat ilmansaasteet, jotka leviävät suurille alueille luonnonsuojelualueiden rajoista välittämättä.

Sukupuuttoon hävinneiden sammakoiden ”keulakuvaksi” on kohonnut kultakonna (Bufo perigneles). Vuoden 1987 lisääntymiskaudella niitä laskettiin olevan noin 1500 täysikasvuista yksilöä, mutta seuraavana vuonna lajin edustajia ei enää löydetty kuin kymmenen. Ja 1989 vuonna yksi ainoa. Tämä yksinäinen koiras jäi lajinsa viimeiseksi, sillä kultakonnia ei sen jälkeen ole nähty ja laji on sittemmin luokiteltu sukupuuttoon kuolleeksi. Se mikä kultakonnat suojellussa sademetsässä tappoi, on edelleen aavistuksen epävarmaa, mutta syyksi on ehdotettu mm. ilmaston muutoksia ja sammakkoeläimiä ympäri maailman tappanutta sienitautia. Yllättäviä lajien katoamisia on tapahtunut muitakin, ja myös monien yleisinä pidettyjen lajien kannat ovat viime aikoina pienentyneet huomattavasti. Ilmiöön on törmätty kaikilla mantereilla.

Yhtä ainoaa tekijää sammakkoeläinten häviämisille ei ole onnistuttu löytämään, mutta elinympäristöjen häviämisen, ilmaston muutosten, saasteiden ja tautien lisäksi myös ilmakehän oheneva otsonikerros ja sen takia maahan voimakkaammin pääsevä UV-valo, tulokaslajit, keräily, sekä erilaiset ympäristökemikaalit todennäköisesti vaikuttavat sammakkoeläinten oloihin. 

Tällä vuosituhannella kytridiomykoosi-sienitauti on levinnyt läpi maailman, ja tappanut paikallisia sammakkoeläinpopulaatioita myös Euroopassa. Suomesta tautia ei ole löytynyt. Toinen tautiuhka, jonka pelätään leviävän myös Suomeen on Ranavirus-virus, joka tappaa sammakoiden lisäksi myös muiden eläinryhmien lajeja. 

Tällä hetkellä jopa kolmannes tunnetuista sammakkoeläinlajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lisäksi monissa muissa lajeissa yksilömäärät ovat pienenemässä uhkaavalla tavalla, aiheuttaen paikallisia sukupuuttoja. Kaiken kaikkiaan kato on sammakkoeläinten keskuudessa nopeampaa kuin missään muussa eläinryhmässä.

Lisätietoja sammakkoeläinten maailmanlaajuisesta vähenemisestä voi lukea The Global Amphibian Assessmentin sivuilta.