Salamanterieläimen päivittäinen hoito

Salamanterieläinten hoito vaatii säännöllisiä, säännöllisesti toistuvia hoitotoimia. Näistä tärkeimpiä ovat eläinten tarkkailu, veden ja/tai vesialtaan puhtaanapitoon liittyvät toimet, sekä eläinten ruokinta.

Päivittäiset hoitotoimet

Tärkein salamanterieläinten päivittäiseen hoitoon kuuluva asia on eläinten tarkkailu: hoitajan tulee joka päivä vilkaista eläinten asumukseen ja katsoa että kaikki on hyvin: eläimet ovat kunnossa, mahdolliset suodattimet ja valaisimet toimivat, eikä vedessä ole mitään sinne kuulumatonta. Jos asumuksessa on syömätöntä pilaantuvaa ruokaa, kuolleita kasvinlehtiä tai muuta roskaa, pitää se poistaa. Jos lasit ovat kovasti levääntyneet tai likaantuneet, kannattaa ne puhdistaa. Jos levää kertyy erityisen paljon vesisisusteiden pinnoille, voi sisusteet toisinaan poimia ylös altaasta ja pestä harjalla. Ja niin edelleen. Jos altaassa on suodatin, tulee sitä puhdistaa suodattimen mukana tulleiden ohjeiden mukaisesti.

Terraariossa vesikuppi on helppo nostaa pois ja puhdistaa sekä täyttää hanan alla ja sitten palauttaa terraarioon. Akvaterraariossa vesi täytyy saada vaihdettua muulla tavoin, yleensä lappoletkun avulla. Jos osittaiset vedenvaihdot suorittaa tarpeeksi usein ja säännöllisesti, sekä suorittaa muut päivittäiset hoitotoimet huolella, ei akvaariota tarvitse tyhjentää ja pestä kokonaan juuri koskaan. Tämä on hyväksi myös eläimille, sillä suursiivous vaatisi niiden kiinni ottamisen, mikä aiheuttaa niille turhaa jännitystä ja stressiä. Kaikki normaalit päivittäiset hoitotoimet, myös osittaiset vedenvaihdot ja pohjan imuroinnin lapolla, voi suorittaa ilman että salamantereita tarvitsee poistaa altaasta.

Eläinten käsittely

Salamantereita tulee koskea ja käsitellä vain silloin kun se on ehdottoman pakollista, sillä eläimet stressaantuvat käsittelystä. Salamanterit vaativat myös kostean ympäristön, mitä käsi, pöytä tai huoneen lattia ei ole. Kolmanneksi ihmisen kädellä luontaisesti olevat suolat ja rasvat ärsyttävät salamantereiden herkkää ihoa. Ja myös toisinpäin: tuliliskot erittävät ihostaan aineita, jotka voivat ärsyttää ihmisihoa, erityisesti haavoihin tai limakalvoille joutuessaan. Neljänneksi kädellä pitämistä tulee välttää siksi, että käsi on liian lämmin alusta salamantereille. Jos käsittelyä on pakko tehdä, esimerkiksi eläimen siirtämiseksi altaasta toiseen, kannattaa eläin pyydystää pieneen muovirasiaan, esimerkiksi pakastepurkkiin, ja siirtää eläin siinä koskematta käsin ollenkaan itse eläimeen.

Jos salamanteri on aivan pakko ottaa käteen, esimerkiksi terveystarkastuksen vuoksi, anna eläimen ruumiin maata kättäsi vasten ja pidä eläintä paikoillaan peukalolla tukevasti mutta hellästi. Tee kädellä oloajasta niin lyhyt kuin mahdollista, ja laita salamanteri heti alas kädeltäsi kuin se vain on mahdollista. Käyttämällä kumihanskoja, suojaat sekä omaa, että salamanterin ihoa käsittelyn aikana.

Veden laatu ja osittaiset vedenvaihdot

Vaikka akvaterraariossa olisi kuinka hyvä suodatin tahansa, ovat veden laadusta huolehtiminen ja säännölliset vedenvaihdot tärkeä osa veden puhtaanapitoa. Suodatin kyllä poistaa vedestä irtoroskaa ja jopa puhdistaa vettä, mutta kaikkeen sekään ei pysty. Niinpä veden laatua tulee seurata, ja vettä vaihtaa tuoreeseen seurannan tulosten mukaisesti ja säännöllisesti.

Kaikkea vettä ei kuitenkaan pidä koskaan vaihtaa kerralla. Hanasta tai kaivosta tuleva vesi on aina erilaista kuin altaassa jo seissyt vesi, joten jos kaiken veden vaihtaa kerrallaan, muuttuvat veden kemialliset ominaisuudet eläinten kannalta kerralla aivan valtavasti. Salamanterieläimet eivät yleensä ole valtaisan herkkiä vesiolojen muutoksille, mutta miksi uhmata olemassa olevaa riskiä. Siksi onkin parempi vaihtaa pieni osa vedestä kerrallaan. Jotta vettä kuitenkin vaihtuu tarpeeksi, täytyy näitä pieniä osittaisia vaihtoja tehdä useammin. Hyvä, usein toimiva nyrkkisääntö jolla pääsee alkuun se, että vedestä vaihdetaan 1/4-1/3 viikon-parin välein. Tämä riittää monissa tapauksissa pitämään veden laadun jatkuvasti hyvänä ja tasaisehkona.

Jos vedenvaihtoväli venyy liian pitkäksi, alkaa allas ”voida huonosti”: akvaariokasvit kuolevat tai voivat huonosti, levä kasvaa erittäin voimakkaasti, vesi on pahalta haisevaa tai likaisen näköistä, tai nitraatti- tai nitriittiarvot (joita voidaan mitata akvaarioliikkeestä saatavilla kemiallisilla testeillä) kohoavat haitallisiin lukemiin. Jos veden laadussa havaitaan ongelmia, tulee vedenvaihtoväliä tiuhentaa. Jos vaihtoväli on huomattavan tiheä (joka päivä tai joka toinen päivä), ei vedestä tule kerrallaan vaihtaa kuin yksi kymmenesosa.

Veden laadun tarkkailuun tulee kiinnittää erityistä huomiota uuden akvaterraarion perustamisen yhteydessä, ja silloin kun altaassa tapahtuu jokin suuri muutos. Esimerkiksi jos altaaseen hankitaan uusia eläimiä, kasveja tai suodatusjärjestelmä. Muina aikoina silmät tulee toki pitää auki ja muutaman kerran vuodessa veden kemialliset ominaisuudet on hyvä tarkastaa testien avulla, jotta myös hitaammin tapahtuvat muutokset tulee havaittua. Mutta yleensä ”tasapainon” saavuttanut allas, jossa vettä vaihdetaan riittävästi ja jossa ei tapahdu sisäisiä muutoksia on vakaa ja vesi pysyy rutiininomaisten hoitotoimien avulla hyvänä ilman sen suurempaa vaivaa.

Vettä vaihdettaessa altaasta pois imettävä vesi on näppärintä poistaa lapon avulla. Lappo toimii samalla imurina, jonka avulla pohjalta voi imuroida pois sinne vajonnutta moskaa. Jos altaassa on pohjalla soraa tai hiekkaa, voi lappoletkun päähän asentaa erityisen suuttimen, jonka avulla lapolla voidaan puhdistaa myös pohjamateriaalia. Tällaisia lasisia tai muovisia suuttimia myydään akvaarioliikkeissä, mutta sellaisen voi valmistaa helposti itsekin vaikkapa muovisesta virvoitusjuomapullosta. Yhdellä vedenvaihtokerralla pystyy suuttimen avulla käymään läpi vähintään osan pohjasta, ja imuroimaan sieltä pois sinne vajonnutta ulostetta ja muuta moskaa. Myös pohjan imurointi on tärkeä osa vedenvaihto-operaatiota, sillä vaikka moska ei avovedessä lillukaan, on se silti akvaariossa huonontamassa veden laatua. Ja siksi sen pois saaminen on tärkeää.

Edellä esitetyn osittaisen vedenvaihdon ja lappoamisen voi hyvin niin että salamanterit ovat koko siivouksen ajan sisällä altaassa. Samoin kaikki sisusteet voivat pysyä paikoillaan, ja lappoamisen voi tehdä niiden lomasta. Jos sisusteisiin kertyy runsaasti levää, tai muuta ”sotkua” niin paljon että ne pitää putsata, ei puhdistamiseen saa käyttää mitään kemikaaleja, sillä niiden jäämät voivat olla myrkyllisiä salamantereille. Pelkkä vesi ja tarvittaessa karkea harja riittää mainiosti.

Akvaterraarioon lisättävää uutta vettä voi halutessaan seisottaa sangossa muutaman vuorokauden verran ennen altaaseen kaatamista. Jotkut käyttävät uuden veden käsittelyyn myös kemiallisia akvaarioon suunniteltuja vedenparannusaineita. Suomessa vesijohtovesi on kuitenkin normaalisti sellaisenaan sopivaa käytettäväksi, eikä se välttämättä tarvitse seisotus- tai kemiallista käsittelyä. Itse emme koskaan ole vedenparannusaineita käyttäneet, ja seisottaminen suoritetaan vain poikasille, sairaille tai muuten erityisen herkille eläimille tarkoitetulle vedelle. Normaalitilanteesta otamme korvaavan veden suoraan hanasta sellaisenaan, tai käytämme sadevettä.

Pohjimmiltaan akvaterraario on kuin pieni akvaario: veden laatu ja sen ylläpito toimivat samalla tavoin kuin akvaariossa. Näin ollen se mikä pätee makean veden kalojen veteen, pätee myös akvaterraariossa elävien salamanterieläinten veden hoitoon. Lisätietoja akvaarion vedenlaadusta ja sen ylläpitämisestä löytyykin lukuisista akvaariokaloja käsittelevistä kirjoista, nettisivuilta ja keskustelufoorumeilta.

Kolmas säännöllinen hoitotoimi on eläinten ruokinta, jota käsitellään erikseen Ravinto ja ruokinta -sivulla.