Mustasilmäpapupiilokkaat
Mustasilmäpapupiilokkaat ovat pieniä kuoriaisia, joita on helppo kasvattaa, ja joista saa helposti vaihtelua pienten hyönteissyöjien ruokavalioon. Ainoaksi ruokavalioksi papupiilokasviljelmän tuotto on liian epätasaista, mutta esimerkiksi banaanikärpäsen rinnalle ne luovat erinomaista vaihtelua nuolimyrkkysammakoiden tai pienten liskojen ruokavalioon.
Mustasilmäpapupiilokkaat (Callosobruchus maculatus) on 2-3 milliä pitkä kovakuoriainen. Luontaisesti sen uskotaan olevan kotoisin läntisestä Afrikasta, mutta sitä tavataan nykyään vieraslajina kaikilla mantereilla. Suomen luonnosta havaintoja ei kuitenkaan kylmän talvemme ansiosta ole.
Kuoriaisen selkäpuoli on tumma, ja siinä on rusehtavia kuvioita. Kuten muutkin papupiilokaslajit mustasilmäpapupiilokas on tuholaislaji, joka elää niin tuoreissa kuin kuivatuissa pavuissa. Mustasilmäpapupiilokas on turvallinen laji ruokaeläinkasvatukseen siksi, että se on hyvin tarkka ravintonsa suhteen: se elää ainoastaan mustasilmäpavuissa, sekä muutamissa muissa hernekasveissa. Karkuun päässyt tuholainen ei selviä muissa keittiön elintarvikkeissa, eikä kuoriaisilla juuri ole asunnossa mahdollisuutta levitä oman viljelmänsä ulkopuolelle.
Lajista tunnetaan kaksi muotoa: lentävä ja lentokyvytön. Ruokaeläimenä käytetään tyypillisesti lentokyvytöntä muotoa, joka ei karkaa niin helposti, ja lisääntyy lentävää muotoa tehokkaammin.
Kovakuoriaiset munivat vaaleat pienen pienet munansa pavun pinnalle. Kuoriutuessaan munasta toukka syö reiän papuun, ja asettuu asumaan pavun sisälle. Siellä se syö papua ja kasvaa. Koteloiduttuaan kuoriaiseksi se palaa papujen pinnalle ja parittelee. Naaras munii munansa pavun pinnalle, ja kierto alkaa alusta. Aikuisena papupiilokas ei enää syö mitään, vaan kuoriaiset kuolevat nopeasti muninnan jälkeen.
Kasvattaminen
Mustasilmäpapupiilokkainen kasvattaminen on hyvin yksinkertaista. Muoviseen kasvatusrasiaan tehdään neulalla reikiä, jotka ovat niin pieniä, että ilma pääsee vaihtumaan, mutta kuoriaiset eivät mahdu rei’istä ulos. Tämän jälkeen rasian pohjalle laiteaan kerros mustasilmäpapuja, Papujen päälle lisätään kuoriaisia, ja kasvatusastia suljetaan kannella. Rasia laitetaan 24-28 asteen lämpötilaan.
Tämän jälkeen ei tarvitse kuin odottaa. Aikuiset kuoriaiset elävät pari viikkoa, mutta eivät sinä aika syö tai juo mitään. Toukat puolestaan elävät papuja syömällä, joten nekään eivät tarvitse muuta ravintoa, eivätkä juomavettä.
Yksi naaras voi munia jopa sata munaa, joita jonkin ajan kuluttua alkaa ilmestyä papujen pinnoille. 4-8 päivän kuluttua muna kuoriutuu, ja toukka syö itsensä pavun sisään. Tällöin papujen pintaan alkaa ilmestyä pieniä tuokkien kaivamia reikiä. Olosuhteista riippuen toukka koteloituu ja seuraava kuoriaissukupolvi ilmestyy papujen pinnalle kuukauden – kahden kuluttua.
Kun alkuperäiset kuoriaiset kuolevat, viljelmä näyttää hetken kuolleelta. Mutta todellisuudessa toukat elävät ja voivat hyvin papujen sisällä. Niinpä pitää vain odottaa, eikä heittää viljelmää menemään.
Kun kuoriutuneita kuoriaisia sitten alkaa kuoriutua, niitä tulee kerralla paljon, ja niitä voi syöttää runsaastikin muutaman kerran. Osa seuraavasta sukupolvesta siirretään uusiin kasvatusrasioihin, joissa on uudet syömättömät pavut, jolloin ne tuottavat jälleen uuden sukupolven. Kuoriaiset saa eroettua pavuista näppärästi sopivan kokoisella siivilällä. Kasvatusrasian sisältö kaadetaan siivilään, jota ravistellaan kevyesti. Pavut jäävät siivilään, mutta kuoriaiset putoavat siivilän läpi alla odottavaan astiaan. Kuoriaiset kiipeävät melko ketterästi astian reunoja ylöspäin, mutta kevyesti astiaa kopauttamalla tai ravistamalla kuoriaiset tippuvat jälleen astian pohjalle.
Koska kaikki kuoriaiset eivät koteloidu samaan aikaan, ei kerran käytettyjä papuja kannata heti heittää pois. Niistä todennäköisesti koteloituu kuoriaisia vielä myöhemminkin. Samoin niihin voi olla ehditty munia uusia munia, joista osa saattaa tuottaa kuoriaisen kuukautta-paria myöhemmin.
Koska aikuiset elävät vain viikon-pari, ja sadot tulevat melko harvakseltaan, on vain hyvä jos kasvattajalla on useita, vähän eri vaiheissa olevia kasvatusrasioita. Tällöin eri rasiat tuottavat satoa eri tahtiin, ja kuoriaisia on tasaisemmin saatavilla. Käytännössä satoa tulee kuitenkin sen verran pitkin välein, ettei mustasilmäpapupiilokkaiden varassa pysty pitämään mitään matelijaa tai sammakkoeläintä. Mutta vaikkapa banaanikärpästen rinnalla papupiilokkaat tuovat vaihtelua ruokavalioon
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson