Litoria caerulea

Ulkoasu: Korallisormisammakko on suurikokoinen ja tukeva lehtisammakko. Nuoret yksilöt ovat melko solakoita ja lehtisammakkomaisia, mutta vanhemmiten sammakot muuttuvat ”bulldogmaisiksi”: nahka näyttää muutamaan kokoa suurelta. Vanhemmiten myös rauhaset silmien ympärillä usein kasvavat huomattavan suuriksi.

Väritys vaihtelee ruskeasta vihreän eri sävyihin. Australialaista alkuperää olevat yksilöt ovat usein kirkkaan vihreitä, tai jopa sinertävän tai turkoosin vivahteisia. Indonesialaiset sammakot ovat usein tummemman vihreitä tai ruskeita. Lehtisammakoiden tapaan tämäkin laji pystyy vaihtamaan väriään hyvinkin nopeasti. Sama sammakkoyksilö voi muutamassa kymmenessä minuutissa muuttua kirkkaan vihreästä tylsän ruskeaksi. Selkä on melko tasaisen värinen, samoin vatsapuoli, joka vaalenee vähitellen vatsan ollessa täysin valkoinen. Ainoa selkeä kuviointi ovat vaaleat pisteet, joita saattaa esiintyä selkäpuolella vaihtelevasti. Usein niitä on vain muutamia, mutta joillakin yksilöillä pisteitä on hyvinkin runsaasti.

Korallisormisammakoiden koko vaihtelee 5 ja 10 sentin välillä. Suurimmat eläimet ovat naaraita, pienimmät yleensä koiraita.

Levinneisyys: Korallisormisammakot elävät luonnossa Australian pohjoisissa osissa (Länsi-Australiasta Kimberlyn alueelta aina keskiseen Uuteen Etelä-Walesiin ja Etelä-Australiaan saakka), Indonesiassa ja Papua-Uudessa Guineassa.

Elinympäristö: Elää luontaisesti lähellä virtoja ja soita puissa ja kivillä kiipeillen, ja niiden koloihin piiloutuen. Korallisormisammakko on sopeutunut hyvin ihmisasutukseen, ja niitä tavataan runsaasti myös puutarhoista ja sisältä rakennuksista. Tällöin ne voivat käyttää piilopaikkoinaan postilaatikoita, vessanpönttöjä ja sähköjakokeskuksia.

Elintavat: Suurikokoinen lehtisammakko tarvitsee tukevia oksia, joilla kiipeillä. Kokonsa takia sammakot viihtyvät usein myös aivan maan pinnan tasossa. Voi viettää päiväsajan joko lehtisammakkomaisesti auringossa paistatellen, mutta usein myös piiloutuvat katseilta johonkin koloon. Luonteeltaan korallisormisammakot ovat rauhallisia, ja koska ne ovat myös suurikokoisia, ovat ne helpoimpia kaikista lehtisammakoista käsitellä. Ne kesyyntyvät myös helposti ja oppivat yleensä nopeasti syömään pinseteistä tai sormista tarjottua ruokaa.

Ääntely: Koiraat kurnuttavat oksalta tai jostain piilopaikastaan muutaman kerran vuorokaudessa, usein illalla hämärän aikaan, tai heti terraarion sumutuksen jälkeen. Ääni on matala ja voimakas, mutta kurnutus kestää yleensä vain muutamia kymmeniä sekunteja kerrallaan. Kun yksi koiras alkaa kurnuttaa, yhtyvät muut usein mukaan. Sammakot voivat innostua kilpakurnuttamaan myös muiden matalien äänten, kuten sähköpartakoneen tai mikroaaltouunin hurinan kanssa. Lisääntymisaikaan kurnutus voi muuttua yhtäjaksoisemmaksi.

Hoito terraariossa: Suurikokoinen sammakko tarvitsee suuren terraarion, jossa on tukevia oksia ja kasveja, sekä pohjalla joitakin piilopaikkoja. Lisääntymisajan ulkopuolella uimapaikaksi riittää karkkipurkin kokoinen allas. Parille aikuiselle sammakolle terraarion tulee olla vähintään 60 x 40 x 60 cm kokoinen. Kesäpäiväisin lämpötila saa kohota 25-30 asteen välille. Öisin se saa huoletta laskea aina 20 asteeseen ja vähän se allekin. Terraarion ei tarvitse olla kovin kostea, ja on tärkeää, että ilma vaihtuu hyvin. Kosteutta pystyy nostamaan sumuttamalla terraariota aina iltaisin valojen sammumisen aikaan.

Lisääntyminen: Korallisormisammakot saavuttavat sukukypsyyden vankeudessa toisena elinvuotenaan, ja ovat varmasti valmiita lisääntymään kolmivuotiaina. Jotta sammakot varmasti ovat hyväkuntoisia ja vahvoja, kannattaa odottaa, että ne ovat tarpeeksi vanhoja ennen lisäännyttämisen, ja erityisesti siihen liittyvän talvikauden kokeilemista. Lisääntymisen laukaisee vuodenaikojen vaihtelu. Vuodenaikakierron aloittaa viileä ja kuiva talvikausi, jolloin terraarion lämpötilan tulisi pysyä valtaosan vuorokaudesta 18 asteen tietämillä. Yön kylmimmiksi tunneiksi se saa laskea jopa 13-16 asteeseen. Tänä aikana terraariota ei pidä sumuttaa ja myös valaistus tulee sammuttaa. Jos terraario on erityisen valoisassa paikassa voi sen jopa peittää vaikkapa huovalla, jotta se hämärtyy selvästi. Eläimille ei myöskään tarjota talven aikana ruokaa. Talven kestettyä puolitoista kuukautta on aika kevään koittaa. Terraariossa laitetaan jälleen muutaman päivän aikana valot ja lämmittimet päälle, ja sammakoille aletaan tarjota normaalisti ruokaa. Kevään jatkuttua 2-4 kuukautta alkaa luonnossa sadekausi jolloin sammakot kutevat. Sadekausi toistetaan terraariossa laittamalla eläimet erilliseen ”sadekammioon”, tai asentamalla niiden vakituiseen terraarioon sadetuslaite, joka on päällä illan tunnit, vaikkapa kuudesta kymmeneen. Samalla vesialueen kokoa tulee kasvattaa merkittävästi. Veden ei kuitenkaan tarvitse olla erityisen syvää, 7-10 cm riittää mainiosti. Sammakot alkavat yleensä munia sadekauden kestettyä muutamia päiviä.

Yksi naaras munii satoja, jopa tuhansia munia, jotka kuoriutuvat reilussa vuorokaudessa. Ensimmäisen vuorokauden toukat ovat melko paikoillaan, mutta alkavat sen jälkeen kiertää allastaan ruokaa etsien. Ravintona voi käyttää akvaariokaloille suunniteltuja pääasiassa kasvispohjaisia poikasruokia. Kun toukkia on paljon, tulee niiden kasvatusaltaankin olla tarpeeksi suuri, ja sisältää runsaasti vesikasveja. 10 litraa vettä riittää maksimissaan 40 toukalle. Toukat kasvavat nopeasti, ja ensimmäiset niistä käyvät läpi muodonvaihdoksen noin kuukauden ikäisinä. Pidä huolta, että nuorten pikkusammakoiden helppo kiivetä ylös vedestä, kun sen aika tulee. Jos nuoria sammakoita nousee vedestä satoja, tai jopa tuhansia tarvitsevat ne valtaisasti tilaa (oma kasvihuone olisi optimaalisin vaihtoehto) ja pienikokoista ruokaa (banaanikärpäsiä, huonekärpäsiä ja muita vastaavan kokoisia ötököitä). Jos sammakot elävät liian ahtaasti, tai ruokaa on liian vähän, kohtaa kasvattajaa helposti joukkokuolema. Niinpä saattaakin olla järkevää kasvattaa aikuiseksi saakka vain sellainen osa kudusta, jonka varmasti pystyy kasvattamaan, ja lopulta myymään/sijoittamaan uusiin koteihin.