Lehtisammakoista ja muista kiipeilevistä sammakoista yleisesti

Monet mieltävät sammakot vedessä tai maanrajassa asustaviksi pikkuotuksiksi. Kuitenkin maailmassa on satoja sammakkolajeja, jotka viettävät valtaosan ajastaan puissa, pensaissa, ruovikossa ja muilla maanpintaa korkeammilla paikoilla kiipeillen. Tällaisia eläimiä kutsutaan arboreaalisiksi, eli puissa eläviksi. Osa niistä elääkin koko ikänsä sademetsien jättiläispuiden latvoissa kymmenien metrien korkeudessa maanpinnasta, mutta monet tyytyvät matalampiin kasveihin ja piilottelevat vaikkapa vadelmapensaassa. Mutta yhtä kaikki ovat sopeutuneet kiipeilevään elämäntapaan.

Kiipeilevistä sammakoista suuri osa kuuluu lehtisammakoiden heimoon Hylidae, mutta ”kiipeileviä sammakkoheimoja” ovat ruokosammakot (Hyperolidae) ja melasammakot (Rhacophoridae). Jako ei tietenkään ole näin tarkka. Osa Hylidae heimon lajeista on jopa kaivautuvia, ja toisaalta myös esimerkiksi jotkin konnat (Bufonidae) ja nuolimyrkkysammakot (Dendrobatidea) ovat hyvin kiipeileviä. Usein termillä ”lehtisammakko” viitataan nimenomaan Hylidae-heimon eläimiin, tai tarkemmin heimon tunnetuimpaan sukuun Hyla. Määrittelee ”lehtisammakon” miten tahansa, puhe on sadoista eri lajeista. Näillä sivuilla käsitellään lehtisammakoita sanan laajimmassa mahdollisessa mielessä: valtaosa esiteltävistä lajeista kuuluu Hylidae heimoon, mutta mukana on myös muita kiipeileviä sammakoita.

Vaikka kiipeileviä sammakoita on monessa eri heimossa, eivätkä ne kaikki ole sen erityisemmin sukua toisilleen, on niissä elämäntapansa takia myös rakenteellisia yhtenäisyyksiä. Monet niistä ovat hoikkia, sulavalinjaisia ja pitkäjalkaisia otuksia. Erittäin tyypillinen tuntomerkki ovat varpaiden kärjissä olevat tarttumalevyt, joiden avulla sammakko pystyy kiipeämään vaikka pystysuoraa lasiseinää pitkin. Yhteistä kiipeileville sammakoille on myös hämäräaktiivinen elämäntapa. Päivisin ne istuvat paikoillaan, joko kasvin lehdellä, oksalla, tai terraariossa terraarion lasiseinällä, eivätkä liiku minnekään. Päivää viettäessään ne asettautuvat pieneksi mytyksi, vetävät jalkansa ruumiin alle ja näyttävät lähinnä vihreiltä klönteiltä. Asennon tarkoituksena on piiloutua saalistajilta ja minimoida veden haihtuminen ruumiista ihon kautta.

Sananen luokittelusta

Kuten edellä kerrottiin, valtaosa, erityisesti terraariossa yleisistä, kiipeilevistä sammakoista kuuluu heimoon Hylidae. Tämä valtaisa heimo jaetaan neljään alaheimoon, jotka ovat Hemiphractinae, Hylinae, Pelodryadinae ja Phyllomedusinae.

Hylinae on alaheimoista suurin, ja siihen kuuluu ”nimisuvun” Hyla lisäksi mm. suvut Osteopilus, Phrynohyas, Acris ja Pseudacris. Yhteensä tähän alaheimoon kuuluu kymmeniä sukuja. Hylinae alaheimon sammakoita tavataan molemmissa Amerikoissa, Euraasiassa ja Afrikan aivan pohjoisimmissa osissa. Ainoat Euroopassa elävät lehtisammakot ovat puolenkymmentä Hyla-suvun lajia, joista euroopanlehtisammakkoa (Hyla arborea) tavataan aina Etelä-Ruotsin korkeudella saakka.

Alaheimo Pelodryadinae on tutuin Litoria-suvun sammakoistaan, joskin alaheimoon kuuluu muitakin Australiassa ja Papua-Uuden Guinean alueella tavattavia lajeja.

Phyllomedusinae alaheimon edustajat asustavat Väli-ja Etelä-Amerikassa. Alaheimo on taatusti tunnetuin punasilmäisestä Agalychnis callidryas -sammakosta, mutta alaheimoon kuuluu viitisenkymmentä muutakin lajia. Suurin suku on Phyllomedusa (makisammakot).

Hemiphractinae alaheimon sammakot ovat terraariossa harvinaisimpia. Sen kuuden suvun sammakoita tavataan Panamassa, trooppisessa Etelä-Amerikassa ja Andien rinteillä.

Ruokosammakoiden heimossa Hyperolidae on kaksi alaheimoa. Valtaosa lajeista kuuluu alaheimoon Hyperoliinae, ja siitä löytyy myös terraariossa yleisimmät suvut Hyperolius ja Kassina. Hyperolius on liki 150 lajillaan myös suurin heimon paristakymmenestä suvusta. Alaheimossa Leptopelinae on vain yksi suku Leptopelis, johon kuuluu puolisensataa lajia.  Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ruokosammakoita tavataan ainoastaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Madagascarilla. Heimo on saanut nimensä monien lajien tavasta elää jokien ja järvien rannoilla kasvavissa ruovikoissa.

Melasammakoiden heimossa Rhacophoridae tilanne on samantyyppinen. Heimo jaetaan kahteen alaheimoon, joista Buergeriinae-alaheimoon kuuluu vain yksi suku Buergeria. Loput suvut kuuluvat alaheimoon Rhacophorinae. Suomalaisittain tutuimmat suvut lienevät Polypedates ja Theloderma, mutta myös suuret Philautus ja Rhacophorus suvut kannattaa pitää mielessä. Yhteensä lajeja on rnoin 450. Luonnossa melasammakoita tavataan pääasiassa trooppisessa kaakkoisessa Aasiassa, mutta myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Monet tämän heimon sammakot rakentavat suuren ja näyttävän vaahtopesän, johon ne laskevat munansa.

Terraariossa yleisiä lajeja

Terraariossa sadoista kiipeilevistä sammakkolajeista pidetään useita, ja vajaa kymmenkunta lajia on löytänyt tiensä pohjoiseen kotimaahammekin. Suomessa ylivoimaisesti yleisin lehtisammakkolaji on kaakkoisesta USA:sta kotoisin oleva viherlehtisammakko , joka kasvaa noin 5 cm mittaiseksi. Toiseksi yleisimmän lajin titteliä kantaa suurikokoisempi, Australian koillisosista ja Indonesian saarilta tuleva korallisormisammakko . Viime vuosina kovasti on yleistynyt myös lehmälehtisammakko (Trachycephalus resinifictris), joka lisääntyy hyvin suomalaistenkin harrastajien terraarioissa. Näille sivuille on valittu kahden yleisimmän lajin lisäksi muutamia muita lajeja, joita Suomessa tiedämme terraarioharrastajilla olevan tai olleen