Tulilisko kuivalla maalla

Tämän tyyppisiä kysymyksiä tulee tasaisesti aina muutaman kuukauden välein. Tällä sivulla pyrin vastaamaan kysymykseen ja selvittelemään hieman tarkemmin myös tällaisen käyttäytymisen syitä.

Nuoret tuliliskot elävät maalla

Kun nuoret tuliliskot ovat käyneet läpi muodonvaihdoksen nousevat ne vedestä maalle. Tässä vaiheessa on täysin normaalia, että ne jäävät maalle asustamaan useammaksikin kuukaudeksi. Omien kokemusteni pohjalta ennätyksen on tehnyt yksilö, joka vielä puolitoista vuotta muodonvaihdoksensa jälkeenkin pysyttelee maalla. Siitäkin huolimatta, että kaikki sen samassa terraariossa asuneet sisarukset ovat palanneet vesielämään jo lähes vuosi sitten.

Aina toisinaan eläinkaupoissakin näkee myytävän aivan nuoria tuliliskoja, jotka ovat vielä maavaiheessaan. Jos kysymyksen kohteena oleva eläin on vielä nuori yksilö, voi olla kyse siitä, että se on vielä luontaisessa maavaiheessaan. Siitäkin huolimatta, että se olisi jo hetkellisesti käväissyt vedessä.

Vuodenkierto voi vaikuttaa

Jos eläin ei ole nuorukainen, on mahdollista, että sen luontainen vuosirytmi on ajanut eläimen maalle. On hieman epäselvää onko kiinankääpiötuliliskon (Cynops orentalis) luontaisessa vuodenkierrossa kausia, jolloin aikuiset nousisivat vedestä maalle. Mutta ainakin miekkahäntätuliliskojen (Cynops ensicauda) tiedetään luonnossa toisinaan nousevan vedestä maalle ja asustavan muutamia kuukausia metsän pohjakerroksessa piilotellen. Monen saman tyyppisen salamanterin, kuten kotimaisen vesiliskomme (Lissotriton/Triturus vulgaris) vuodenkiertoon kuuluu erottamattomasti se, että eläimet viettävät osan vuodesta maalla, osan vedessä. Kotimainen vesilisko asuu vedessä vain kevät-, ja kesäaikaan.

Terraariossa salamantereiden olosuhteet yleensä vastaavat pitkälle nimenomaan kesäisiä/keväisiä olosuhteita: vettä on runsaasti ja lämpötila on korkeahko. Tämä saakin aikaan sen, että terraario-oloissa salamanterit eivät koe luontaista vuodenaikojen vaihtelua, vaan saattavat viettää ”pitkittynyttä kesäaikaa” jatkuvasti vedessä polskien.

Yllä olevaa ajatellen tuntuukin aivan luonnolliselta, että tuliliskolle saattaa silloin tällöin tulla aika, jolloin se terraariossakin ”kyllästyy jatkuvaan kesään” ja haluaa väliaikaisesti jättää vesielämän ja nousta maaelämään. Kyse ei tietenkään oikeasti ole kyllästymisestä, vaan jokin ärsyke saa eläimen nousemaan maalle. Tällainen ärsyke voi esimerkiksi olla veden lämpötilan tai syvyyden muutos tai päivän pituuden muuttuminen suuntaan tai toiseen.

Maalle noustuaan tuliliskot muuttuvat piilottelevammiksi: ne liikkuvat vähemmän valoisan aikaan kuin vedessä ja pyrkivät piilottelemaan päivät erilaisissa piilopaikoissa. Tästä syystä eläintään seuraava hoitaja saattaakin päätellä että koska salamanteri ”käyttäytyy omituisesti” ja liikkuukin vähemmän kuin ennen, on sillä jokin hätä. Mutta jos eläin edes toisinaan liikuskelee, eikä vaikuta erityisen apaattiselta, ei sillä luultavastikaan ole mitään hätää. Sitä vain pitää alkaa hoitaa kuten maaeläintä hoidetaan, kunnes se itse palaa veteen.

Piilottelevaa elämää maalla

Jos salamanteri nousee maalle, tarvitsee se runsaasti maata jalkojensa alle. Niinpä jos huomaat tuliliskosi viettävän pidempiä aikoja maalla, on aika sisustaa akvaterraario niin että siellä on vähintään 20 x 30 cm pinta-alainen maa-alue. Mikään ei ole surullisempaa kuin tulilisko, joka sinnittelee suodattimen päällä tai vedestä ylös pistävän kannon nokassa vain siksi ettei sen hoitaja ole ymmärtänyt eläimen tarvitsevan suuremman maa-alueen.

Maa-alueen voi rakentaa monella tavalla. Sammakkolammen galleriassa on sivu jolla esitellään erilaisia tapoja toteuttaa akvaterraario. Sivun malleista esimerkiksi suuri maa-alue lasilevyn päällä on helppo tapa saada pienempäänkin altaaseen samaan aikaan sekä paljon maata, että runsaasti vettä.

Jos kaikki altaan eläimet viihtyvät maalla, esimerkiksi silloin kun kaikki eläimet ovat vielä nuoria, voi erityisesti niitä ajatellen sisustaa terraarion, jossa vettä ei ole kovinkaan paljoa. Oheisessa kuvassa on meidän käyttämämme nuorikoiden terraario. Pohjalla on noin 4 cm kerros soraa ja 3,5 cm kerros vettä. Näin sora, ja koko muukin terraario pysyy kosteana, ja uimapaikkakin syntyy altaan vasempaan etukulmaan kuin itsestään. Terraariossa on piilopaikkoina saviruukkuja ja niiden palasia. Kuvassa näkyy joitakin eläimiä, mutta valtaosa salamantereista on piilossa ruukkujen alla. Maalla asustavilla salamantereilla tuleekin olla aina tarjolla runsaasti erilaisia piilopaikkoja.

Tällaista matalavetistä terraariota käytettäessä on syytä jatkuvasti tarkkailla eläimiä, ja jos ne siirtyvät veteen, on ne siirrettävä heti esimerkiksi lasilevyrantaiseen akvaterraarioon, jossa vettä on tarjolla ”normaalin” syvyyden verran.

Vaikka eläimet asuvatkin maalla, pitää niiden pysyä jatkuvasti kosteana. Sammakkoeläin, joka pääsee kuivumaan, kuolee hyvin nopeasti. Edellä esitetty veden lisääminen soran sekaan on hyvä vaihtoehto pitää pohja kosteana. Tämän lisäksi terraariota, jossa on maalla eläviä salamantereita on syytä sumuttaa vähintään kerran päivässä, jotta myös suhteellinen ilmankosteus pysyy korkealla, vähintään 60 %.

Erityisesti nuoret tuliliskot ovat taitavia kiipeilijöitä, jotka pystyvät kiipeämään jopa pystysuoraa lasiseinää ylöspäin. Niinpä terraariossa on oltava kansi, joka estää eläinten karkailut. Aivan tiivis terraario ei kuitenkaan saa olla, sillä ilman on päästävä vaihtumaan.

Maalla tarvitaan liikkuvaa ruokaa

Vedessä tuliliskot saalistavat luottaen valtaosin hajuaistiinsa, ja vain osittain näköönsä. Maalla ollessaan ne kuitenkin metsästävät pääasiassa näköaistinsa avulla. Sammakkoeläinten näköaisti on sellainen, että ne näkevät parhaiten liikkeen. Näillä eläimillä usein juuri saaliin liike laukaisee metsästyksen alkuun. Niinpä tulilisko joka vedessä on hyvin syönyt pakastettuja ötököitä ei välttämättä maalla ollessaan osaa lainkaan ymmärtää niitä ruoaksi, koska ne eivät liiku.

On mahdollista opetella liikuttelemaan kuollutta ruokaa tikun tai pinsettien nokassa niin että salamanterit luulevat sen elävän, ja hyökkäävät. Mutta tämä on vaivalloista, eikä mikä tahansa liikkuva kelpaa: ruoan on liikuttava luonnollisesti, samalla tavalla kuin ötökkä luonnossakin liikkuisi. Niinpä usein onkin helpompaa tarjota ruokaa, joka liikkuu itsestään: eläviä hyönteisiä.

Tuliliskot syövät kaikkia sopivan kokoisia selkärangattomia. Niille voi esimerkiksi tarjota pieniä kasvatettuja hyönteisiä (pieniä sirkkoja, pieniä jauhomatoja tai banaanikärpäsiä), tai luonnosta löytyviä ötököitä (kuten kastematoja, kärpäsiä, ja hämähäkkejä) sekä kaikkia muita ötököitä, joita tuliliskojen hoitaja vain saa käsiinsä.

Ruokaeläimiä voi tarjota pinseteillä suoraan salamanterin nenän eteen ja odottaa että eläin nappaa tarjotun ötökän. Tai vaihtoehtoisesti ruokaeläimiä voi päästää pienen määrän kulkemaan vapaana terraariossa, mistä salamanterit saavat itse saalistaa ne. Jos ötököitä päästää vapaaksi terraarioon, on luonnollisesti tarkastettava etteivät ne pääse mistään raosta karkuun terraariosta, ja etteivät ne pysty vahingoittamaan salamantereita. Esimerkiksi suuremmat sirkat tai jauhomadot voivat leukoineen käydä salamanterin kimppuun. Lisäksi monet vapaasti liikkuvat hyönteiset ajautuvat helposti terraarion vesialtaaseen ja hukkuvat sinne. Niinpä suoraan eläimelle tarjoaminen on usein turvallisempi vaihtoehto, jos eläin vain suostuu tarjottua ruokaa hoitajan silmien edessä syömään.

Jokin on olla huonostikin

Jos aikuinen, ennen vedessä viihtynyt tulilisko nousee maalle, on aina myös mahdollista, että jokin on huonosti. Jos vesi ei salamanterin mielestä ole asiallista, nousee se pois vedestä. Myös joistakin sairauksista kärsivät eläimet voivat nousta vedestä maalle. Ja myös stressi voi saada eläimen nousemaan maalle. Niinpä eläinkaupasta uuteen kotiin muuttava salamanteri saattaakin viettää ensimmäiset päivät maalla ja kieltäytyä syömästä puhtaasti muutoksen aiheuttaman stressin takia.

Niinpä jos tulilisko nousee maalle, on syytä tarkastaa, että kaikki on hyvin, ja tarvittaessa korjata tilanne. Onko altaaseen tullut uusia eläimiä, jotka ehkä olisivat tartuttaneet jonkin taudin vanhoihin asukkaisiin. Ahdisteleeko aggressiivisempi/suurempi/vanhempi eläin pienempäänsä. Tai onko allas ehkä jäänyt pitkältä ajalta siivoamatta, vesi lämminnyt huomaamatta liikaa tai jokin muu olosuhteissa mennyt poskelleen.

Jos eläin kärsii ainoastaan väliaikaisesta stressistä, vaikkapa muuton takia, palaa se luultavasti päivänparin kuluttua takaisin veteen itsekseen. Jos salamanteri kuitenkin jää maalle, vaikuttaa apaattiselta, kieltäytyy syömästä tai näyttää huonovointiselta, on syytä huolestua. Ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Mutta jos edellä kuvattuja oireita ei esiinny, ainoa mitä hoitaja voi tehdä on päätellä, että eläin vain haluaa viettää maakautta. Ja silloin sen olo maalla on syytä järjestää mahdollisimman mukavaksi ja hankkia sapuskaksi eläviä hyönteisiä. Sillä koskaan ei voi tietää täsmälleen, miten pitkään salamanteri maalla aikoo viettää.