Eräitä helpoimmin sammakkoeläimille kasvatettavia ruokaeläimiä ovat jauhomadot ja muut jauhopohjaisissa seoksissa kasvatettavat kovakuoriaisten toukat, joita tässä tekstissä kutsun yhteisesti ”jauhotoukiksi”. Näitä toukkia ei yleisesti pidetä erityisen terveellisenä ruokana sammakkoeläimille. Ne ovat melko rasvaisia, niiden ravintoarvot ovat heikot ja erityisesti jauhomadoilla on paksu kitiinikuori. Mutta jos toukat kasvattaa itse mahdollisimman monipuolisella ja vitamiinipitoisella ruokavaliolla, voi niitä toisinaan käyttää vaihteluna sammakkoeläinten ruokavalioon. Lisäksi toukat toimivat hyvänä hätävararuokana siltä varalta että sirkka- tai banaanikärpäsviljelmä ei jonain päivänä tuotakaan odotetusti. Millekään sammakkoeläimelle jauhotoukat eivät kuitenkaan saa olla ainoaa ruokaa, vaan sammakon ruokavalion pitää koostua pääosin muista ötököistä. Mutta monipuolistajana ja hätävarana helposti kasvatettavilla jauhotoukilla on oma paikkansa sammakoiden ruokaeläinvalikoimassa.
Kaikista tutuimpia jauhoissa kasvatettavista toukista ovat jauhomadot, jotka itse asiassa ovat jauhopukkinimisen kovakuoriaisen toukkia. Jauhomadot ovat suurimmillaan 3 cm mittaisia, ja siten hyvän kokoista ruokaa monille suuremmille sammakoille ja salamantereille. Juuri munasta kuoriutunut jauhomato on reilun puolen sentin mittainen, ja sellaisenaan sopivan kokoinen pienemille sammakkoeläimille. Jotkin sammakot hylkivät pieniäkin jauhomatoja toukkien kovan kitiinikuoren takia.
Tällöin sopivaksi ruoaksi saattavat osoittautua buffalomadon nimellä myytävät kanalakuoriaisen toukat, jotka kasvavat suurimmillaankin reilun sentin mittaisiksi. Ne ovat melko paksuja, joten niissäkin on sammakolle syötävää. Jos ravinnon pitää olla tätäkin pienempää, voi kokeilla kasvattaa hinkalokuoriaisia. Niiden toukat saavuttavat suurimmillaankin vain 7 millin pituuden, minkä lisäksi ne ovat hoikkia. Siten ne ovat erittäin pientä ruokaa. Kooltaan ne vastaavat lähinnä banaanikärpäsiä, joten niitä voi tarjota kaikista pienimmillekin sammakkoeläimille ja niiden poikasille.
Kuoriaislajit kuuluvat kaikki samaan pimikkökuoriaisten heimoon Tenebrionidae. Niinpä ne jossain määrin muistuttavat toisiaan niin ulkoisesti, kuin elintavoiltaankin. Kaikki toukat ovat väritykseltään kellertäviä, ja niissä näkyy tummempina viivoina niiden jaokkeellisuus. Kaikkien lajien aikuisvaihe puolestaan on tumma koppakuoriainen, jonka koko vaihtelee lajin mukaan. Ja kaikki lajit elävät jauhoissa ja/tai muissa kuivissa elintarvikkeissa. Sen sijaan jättijauhomatojen nimellä myytävät isomustakuoriaisen toukat eivät elä jauhoissa, eikä niitä voi kasvattaa tämän sivun ohjeilla.
Kaikilla näillä kovakuoriaisilla on tyypillinen hyönteisten elämänkierto: aikuinen ötökkä (kovakuoriainen) munii munansa jauhoseokseen. Munat kuoriutuvat pieniksi toukiksi, jotka elävät jauhoseoksessa, syövät jauhoja, ja kasvavat. Saavutettuaan suurimman kokonsa jauhotoukat koteloituvat. Jonkin ajan kuluttua kotelosta kuoriutuu aikuinen kovakuoriainen, joka etsii parittelukumppanin, ja kierto alkaa jälleen alusta. Kierron pituus vaihtelee lajin, ympäristön olosuhteiden ja ravinnon määrän ja laadun mukaan, mutta se kestää kuitenkin kaikissa tapauksissa vähintään useampia viikkoja, yleensä pari kuukautta.
Kaikki tässä tekstissä käsitellyt lajit ovat sellaisia, että niitä tavataan myös Suomen luonnossa luonnonvaraisina eläiminä. Lisäksi jokainen niistä on luokiteltu tuhotyönteiseksi. Ne vaivaavat myllyjä, viljavarastoja, kanaloita ja muita sopivia paikkoja, mutta ne voivat levitä ihan tavallisten yksityiskeittiöiden jauho- ja muissa elintarvikekaapeissakin. Otusten viljelemistä tämä ei haittaa, sillä viljellyt ötökät eivät leviä ympäriinsä, kunhan niiden kanssa vain on huolellinen. Mutta kasvattajan on hyvä tiedostaa hyysäävänsä asunnossaan tuhoeläimiä.
Jauhotoukkien kasvattamiseen löytyy netistä ja kirjallisuudesta lukuisia erilaisia ohjeita. Useimmat niistä perustuvat kuitenkin samaan peruskaavaan.
1. Viljelmä perustetaan sopivaan laatikkoon. Tällaisia ovat esimerkiksi irtokarkkirasiat, muoviset varastolaatikot, tai pienet muoviset terraariot.
2. Laatikkoon laitetaan joidenkin senttien syvyydeltä viljelyalustaa (alustan tarkempiin raaka-aineisiin palataan myöhemmin).
3. Alustan päälle asetellaan kananmunakennoa, talouspaperia tai muita sisusteita, joiden päällä otukset voivat kiipeillä ja joiden alle piiloutua.
4. Viljelmään lisätään muutama pala jotakin vihannesta tai kasvista tuomaan viljelmään kosteutta (tai viljelmän pintaa kostutetaan vedellä).
5. Valmiiseen viljelyastiaan lisätään kasvatettavia eläimiä, jotka alkavat pikkuhiljaa lisääntyä.
6. Viljelmä laitetaan lämpimään paikkaan. Noin 27 asteen lämpötila on optimaalisin, mutta kuoriaiset lisääntyvät viileämmässäkin. Normaalissa huoneenlämpötilassa (21-22 astetta) elinkierto on kuitenkin huomattavasti optimilämpötilaa hitaampi.
Sopivan viljelyalustan reseptejä löytyy kirjallisuudesta ja netistä useita. Kaikissa niissä käytetään pääosin viljatuotteita, sekä usein myös muita kuivatuotteita. Seuraavassa kolme erilaista viljelyalustavaihtoehtoa.
Harri Suomalaisen resepti jauhomadolle
Herpetomaniassa 5-6/1999, s. 29, seos 1
Harri Suomalaisen resepti jauhomadolle
Herpetomaniassa 5-6/1999, s. 29, seos 2
Nimimerkin ”Nipletius” resepti buffalomatojen kasvatukseen, poimittu Herppi.net -keskustelufoorumilta.
Kasvatamme itsekin kaikkia kolmea lajia, mutta emme pysty tässä julkaisemaan käyttämiämme viljelyalustan reseptejä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei meillä ole mitään vakioreseptejä! Sen sijaan toimimme niin, että jauhotoukille käytetään niitä jauhoja, suurimoita ja hiutaleita, joita on kulloinkin kaapissa, sattuu olemaan. Viljatuotteiden lisäksi olemme satunnaisesti laittaneet viljelmiin muitakin kuivatuotteita, kuten leivänmuruja, kuivahiivaa, myslejä (kaikkine kuivahedelmineen), lemmikkijyrsijöille tai -linnuille tarkoitettuja kuivaravintoseoksia sekä maissitärkkelystä. Tarkkoja raaka-aineita tai niiden keskinäisiä määräsuhteita tärkeämpää viljelyalustan kasaamisessa onkin se, että seoksessa tulee olla jauhojen lisäksi myös karkeita ainesosia, jotka pitävät alustan ilmavana.
Kuivaruokien lisäksi jauhotoukat tarvitsevat nestettä. Näppärä tapa tarjota sitä toukille on levittää viljelyalustan päälle vihanneksia, hedelmiä tai juureksia. Sopivia ovat mm. erilaiset salaatit, suikaleiksi pilkottu omena, peruna, porkkana. Mikäli viljelmässä on sisusteita, kuten kananmunakennoja tai talouspaperia, voi kosteat ruoat asettaa sisusteiden päälle. Tällöin vihannekset eivät sotkeudu jauhoihin yhtä pahasti, ja ne on helpompi poistaa viljelmästä, kun ne ovat kuivuneet. Jos kosteat aineet alkavat homehtua, tulee ne poistaa, ja tarkastaa, ettei home ole päässyt leviämään kuiva-aineisiin.
Käytännössä toukat eivät muuta hoitoa tarvitsekaan kuin sen, että niille lisätään uutta kosteaa ruokaa sitä mukaa kun ne ovat syöneet edellisen. Vähitellen toukat syövät myös viljatuotteet ja tuottavat tilalle ulostetta. Tämän seurauksena alun perin valkea jauhoseos tummuu vähitellen, ja muuttuu lopulta likimain puhtaaksi ötökänulostejauheeksi. Niinpä pohjaa tulee uusia toisinaan. Käytännössä homman voi hoitaa joko niin, että aika ajoin kaikki toukat ja kuoriaiset kerätään pois viljelmästä, ja ne laitetaan kokonaan uuteen, tuoreeseen viljelmään. Vaaleiden toukkien erottamiseen jauhoista voi apuna käyttää eri karkeuksisia siivilöitä. Kaikista pienimpien toukkien ja koppiaisen munien löytäminen on kuitenkin koko lailla mahdotonta, joten vanhakin pohja kannattaa säilyttää, ja kerätä loput ötökät talteen sitten kun ne ovat kehittyneet ja kasvaneet suuremmiksi ja helpommin löydettäviksi.
Toinen vaihtoehto viljelmän siirtämiseen tuoreeseen alustaan on vaiheittainen siirto: kaikki kuoriaiset siirretään tuoreeseen viljelmään sitä mukaa kun niitä kuoriutuu koteloista. Kuoriaiset ovat tummia, joten ne on helppo löytää viljelmästä ilman siivilääkin ja siirtää viljelmästä toiseen vaikkapa käsin. Siirretyt kuoriaiset munivat tuoreeseen pohjaan, toukat kehittyvät siellä, ja ajan kanssa uusi viljelmä kuhisee toukkia. Myös vanha viljelmä säilytetään, ja sinne jääneet toukat syötetään sammakoille sitä mukaa kuin niitä kuluu. Jos osa toukista ehtii koteloitua ja/tai muuttua kuoriaisiksi, ne siirretään uuteen viljelmään muiden kuoriaisten sekaan.
On tapa kumpi tahansa, käytännössä siirto tarkoittaa kahden viljelmän ylläpitämistä rinnakkain, ainakin siirtymävaiheen aikana. Onneksi vaihtoja viljelmästä toiseen ei tarvitse tehdä kuin kerran – muutaman kerran vuodessa. Tarkka vaihtoväli riippuu viljelmän koosta ja ötököiden määrästä. Viljelmästä on helppo paljain silminkin nähdä, milloin se on muuttumassa kovin tummaksi, joten oikean vaihtoajan huomaa kyllä. Ja ötökät selviävät myös ulosteissa kasvatusseoksessa melko pitkään, joten viljelmä ei kuole välittömästi sen muututtua kovin kakkaiseksi. Mutta toki likaisuus heikentää viljelmän toimintaa.
Jos viljelyn tuloksen haluaa erityisesti maksimoida, voi käyttöön ottaa kolmannenkin astian, kotelokupin. Ainakin jauhopukit voivat nimittäin olla kannibaaleja, jolloin kuoriaiset ja toukat syövät lajitoveriensa avuttomia kotelovaiheita. Tämä estetään siirtämällä kotelot erilliseen kuppiin turvaan. Toukat tai kuoriaiset eivät kiipeä pystysuoraa seinää pitkin, joten kotelokuppina voi käyttää mitä tahansa pientä kippoa, joka laitetaan viljelmään, ja johon kotelot nostellaan aina kun niitä löytyy. Kun kotelo kupissa kuoriutuvat koppakuoriaisiksi, voi ne vapauttaa takaisin viljelmään. Tai halutessaan siirtää tuoreeseen viljelmään. Kotelovaiheessa otukset eivät liiku eivätkä syö mitään, joten kotelokupissa ei tarvitse olla ravintoa tai muitakaan sisusteita. Jos koppakuoriaisten haluaa antaa itse kiivetä pois kupista takaisin viljelmään, voi kupin laitaa vasten asettaa jonkinlaisen rampin jota pitkin koteloitunut kuoriainen pääsee pois kotelokupista.
Pelkillä viljatuotteilla eläneet jauhotoukat eivät ole kovin ravinnepitoista ravintoa sammakkoeläimille. Mutta jos toukat ovat eläessään syöneet runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita sisältäviä ruoka-aineita, sisältävät myös ötökät itsessään runsaasti näitä sammakoille hyödyllisiä aineita. Tätä ravintoeläinten vitaminointitapaa kutsutaan Suomessakin englanninkielisellä termillä ”gut-loading”. Gut-loadingin nimissä viljelyalustaan kannattaa lisätä akvaariokalojen hiutaleruokia, jyrsijöille ja linnuille suunniteltuja kuivaravintoseoksia ja erilaisille eläimille suunniteltuja kuivapellettejä (jotka tarvittaessa voi ennen lisäämistä jauhaa). Kaikki vitaminoitu ja vitamiinipitoinen, jonka jauhotoukat syövät on aina kotiinpäin!
Gut-loadingin toinen muoto on se, että tietyllä ruokintakerralla sammakoiden ruoaksi tarkoitetut toukat poimitaan viljelmästä jo edellisenä päivänä, ja ne laitetaan vuorokaudeksi pieneen astiaan, jossa niille on ravinnoksi vain ja ainoastaan jotakin sammakkoeläimille tarkoitettua vitamiini-hivenaine -jauhetta. Tällöin toukat syövät viimeisen vuorokautensa tätä puhdasta vitamiiniseosta, ja tällöin niiden ruoansulatuskanava on maksimaalisen täynnä tätä vitamiinia kun ne tarjotaan sammakoille ruoaksi.
Kaikista parhaan tuloksen saa, jos ravintoeläimille tarjoaa jonkin verran vitamiineja koko niiden kasvun ajan, sekä tehostetusti viimeisen vuorokauden ajan.
Vaikka kaikkien tällä sivulla mainittujen lajien perushoito on saman tyyppistä, on eri kovakuoriaslajien välillä on myös eroja. Niihin tutustutaan seuraavan taulukon avulla:
Jauhopukki eli ”jauhomato”
Tenebrio molitor
Kanalakuoriainen eli ”buffalomato”
Althitobius diaperinus
Hinkalokuoriainen
Tribolium confusum
Täysikasvuisen toukan pituus: 30 mm
Kuoriaisen pituus: 15 mm.
Elää ihmisasuinnoissa. Lähtee liikkeelle öisin, jolloin se etsii ruoantähteitä. Yleinen koko maassa. Jauhopukit ovat lentokyvyttömiä.
Jauhomadot ovat jauhoissa kasvatettavista kuoriaisista tavallisimpia, ja niiden toukkia on saatavilla useimmista terraarioeläimiä myyvistä eläinkaupoista. Eläinkaupassa on myynnissä usein täysikasvuisia toukkia, joita säilytetään jääkaapissa jotta niiden kehitys hidastuisi, eivätkä ne koteloituisi ja muuttuisi kuoriaisiksi. Suoraan jääkaapista otettujen, huonosti ruokittujen toukkien ravintoarvot ovat erityisen huonot, joten ne on aina syytä gut-loadata puhtaalla vitamiini-hivenaine-seoksella huoneenlämmössä ennen sammakkoeläimille tarjoamista.
Kaupassa myytävät suurikokoiset toukat ovat kaikista tunnetuimpia, mutta jos jauhomatoja kasvattaa itse, saa viljelmästä hyvin monen kokoista ruokaa, monen kokoisille syöjille. Eri kokoisia jauhomatoja. Juuri munasta kuoriutunut toukka on vain reilun puolen sentin mittainen, ja siten mahdollista ruokaa hyvinkin pienille syöjille. Oheisen kuvan vasemmassa alakulmassa on vastakuoriutunut toukka. Suoraan nuppineulan yläpuolella on täysikasvuinen toukka, ja kuvan yläosassa pari ”välikokoa”. Kaikki kuvan toukat ovat jauhomatoja.
Täysikasvuisen toukan koko: 12 mm
Kuoriaisen koko: 7 mm.
Kanalakuoriainen on tropiikista kotoisin oleva laji, jota on kulkeutunut Suomeen mm. kahvilähetysten mukana. Muutamien viimeisten vuosikymmenten aikana kun broillerinkasvatus on maassamme laajentunut, ovat broileritiloilla erityisen hyvin viihtyvät kanalakuoriaisetkin levinneet laajemmaltikin maahamme. Kanaloissa kuoriaiset elävät kananlannalla, mutta kotioloissa kasvatettaessa ne menestyvät mainiosti myös vilja- ja muilla kuivatuotteilla. Kanalakuoriaiset kaipaavat kuitenkin aavistuksen enemmän kosteutta kuin muut jauhotoukkalajit, joten niille säännöllinen tuoreruoan lisääminen, tai jopa vijelyalustan pinnan sumuttaminen on hyödyllistä. Kosteutta lisätessä tulee kuitenkin pitää huoli siitä, ettei viljelmä lähde homehtumaan.
Buffalomadot ovat hyvin vikkeliä liikkeissään tasaisella pinnalla, mutta ne ovat hyvin huonoja kiipeämään. Myöskään kuoriaiset eivät juuri lennä, joten otuksia voi kasvattaa jopa kannettomissa kasvatusastioissa.
Buffalomatoja on toisinaan saatavilla myös lemmikkieläinliikkeistä.
Täysikasvuisen toukan koko: 7 mm
Kuoriaisen koko: 5 mm
Elää ruokavarastoissa, varsinkin viljatuotteissa. Yleinen sisätiloissa eri puolella Suomea. Vaikka hinkalokuoriaiset mielellään asettuisivat keittiön viljatuotteisiin, ei laji juurikaan kiipeile pystysuoraa, sileää lasi- tai muoviseinää pitkin. Lisäksi ne ovat huonoja lentäjiä, eivätkä normaalisti juuri lentele. Tasaiselta alustalta laji ei edes pääse lentoon. Jos kuoriaisen ottaa käteen, voi se erittää pistävänhajuista nestettä, mistä syystä sammakotkaan eivät yleensä syö kuriaisia. Toukat eivät ole pahanhajuisia.
Täysikasvuisetkin toukat ovat hyvin pieniä, ne vastaavat kokoluokkaltaan lähinnä banaanikärpäsiä. Ne eivät myöskään ole erityisen kovakuorisia, joten niitä voi huoletta tarjota hyvin pienillekin sammakkoeläimille tai niiden poikasille.
Hinkalokuoriaisia ei suomalaisissa eläinkaupoissa ole myynnissä näkynyt, joten kanta on hankittava toiselta harrastajalta. Tai metsästää luonnosta. Otukset lisääntyvät sopivissa olosuhteissa nopeasti, ja jo parissa kuukaudessa uusi viljelmä kuhisee elämää.
© 1999-2022 | Niina & Joonas Gustafsson