Banaanikärpäset

Terraariossa monien pienikokoisten sammakkoeläinten, kuten nuolimyrkkysammakoiden, tärkeimpiä ravintoeläimiä ovat banaanikärpäset. Ne ovat niitä samoja pieniä kärpäsiä, joita ilmestyy hedelmään, joka on unohtunut liian moneksi päiväksi keittiön pöydälle. Ravintokäyttöön mädistä banaaneista kärpästen keräileminen on kuitenkin liian epävarmaa, joten kärpäsiä jatkuvasti tarvitsevan on käytännössä pidettävä yllä erillistä kärpäsviljelmää. Viljelmän ylläpitämisessä on myös se hyvä puoli, että siihen voi valita kärpäsiä, jotka on jalostettu lentokyvyttömiksi. Niilläkin on siivet, mutta ne eivät pysty käyttämään niitä lentämiseen. Niinpä kärpästen käsittely helpottuu huomattavasti.

Lentokyvyttömyys on toteutettu muuntelemalla kärpästen perimää. Käytännössä kärpäset voidaan muuntaa joko niin pienisiipisiksi, etteivät ne pysty lentämään, siivet voidaan muuttaa käyriksi ”kiharasiiviksi” joilla lentäminen ei onnistu, tai sitten geenit voivat vaikuttaa siipien lihaksistoon niin, että siivet jäävät normaaleiksi, mutta lihasten heikkouden takia kärpänen ei pysty käyttämään niitä lentämiseen. Suomalaisten harrastajien viljelmissä normaalisiipinen, mutta lihaksiltaan heikko muoto on yleisin, mutta kaikkia muitakin muotoja on toisinaan saatavilla. Kärpästen ravintoarvoon siipien rakenne ei juurikaan vaikuta.-

Banaanikärpäset kuuluvat mahlakärpästen heimoon (Drosophilidae), ja siinä sukuun Drosophila. Sukuun kuuluu noin 2000 lajia, joista ruokaeläinkäytössä yleisimmät ovat Drosophila melanogaster ja Drosophila hydei. Näistä ensin mainittu on pienempi ja väriltään kellertävän ruskea. Kärpäsen pituus on noin 2,5 mm. D. hydei on suurempi (suurimmillaan vajaa 4 mm mittainen), tumma ja punasilmäinen.

Molempia lajeja voi kasvattaa samanlaisella kasvatusalustalla. Erilaisia kasvatusalustareseptejä on varmasti yhtä monia kuin kärpästen kasvattajia, ja olemme huomanneet, että resepti joka yhdellä toimii kuin häkä ei välttämättä toisella tuota kuin hometta. Niinpä oman reseptin ”löytämiseen” menee usein aikansa, ja kärpästen kasvatusta on syytä aina harjoitella useamman kärpässukupolven ajan ennen kuin hankkii niistä riippuvaiset sammakot. Tällä sivulla esitellään kaksi erilaista reseptiä, joita olemme itse käyttäneet. Lisää reseptejä voi etsiä netistä tai muilta harrastajilta.

(Netti)kaupoista voi hankkia myös jauheita (esimerkiksi Nekton Drosophila Concentrate ja E.N.T. Drosophila Instant) joita veteen sekoittamalla saa valmiin kasvatusalustan. Olemme itse kokeilleet muutamia tällaisia valmisjauhetta vaihtelevin tuloksin. Joskus ne toimivat loistavasti, mutta useimmiten niillä tehdyt kasvatukset tuottavat meillä luvattoman huonosti. Toisaalta Suomessakin on monia, jotka vannovat näiden valmistuotteiden nimiin, joten aivan kelvottomia ne eivät voi olla. Meillä ne eivät vain toimi tarpeeksi luotettavasti ja hyvin.

Viljelmän valmistaminen

Huom! Katso myös erillinen kuvitettu banaanikärpäsviljelmän valmistussivu.

Kasvatusastioina käytämme pienille kärpäsille 2,5 dl ja suuremmille D. hydei -kärpäsille 3,5 dl kertakäyttömuovilaseja.

Resepti 1

3 purkkia jotain hedelmäistä vauvanruoka-makua (Esim. Piltin Aurinkoinen-hedelmäsosetta)
2 pussia kuivahiivaa
2 rkl etikkaa
reilu 2 dl vettä
vajaa 0,5 dl sokeria
1 dl Maizena maissijauhosuurustetta
vajaa 0,5 dl hedelmäsokeria

Tyhjennä vauvanruokapurkkien sisältö kattilaan ja sekoita mukaan etikka ja hedelmäsokeri. Kiehauta ja kun mössö kiehahtaa suurusta mahdollisimman pieneen vesimäärään liuotetulla maissijauholla. Odota, että mössö jäähtyy alle 40 asteisteksi (jotta myöhemmin siihen lisättävä hiiva ei kuole).

Jäähtymistä odottaessasi sekoita kuivahiiva kädenlämpöiseen 2 dl vettä. Lisää sokeria ja sekoita niin että hiiva alkaa elää (alkaa vaahdota). Anna hiivaveden olla kulhossaan kunnes vaahtoa on syntynyt mahdollisimman paljon. Jos pystyt siirtämään kulhon vähän huoneenlämpöä lämpimämpään, vaahtoa syntyy enemmän.

Kun mössö on jäähtynyt, ja hiivaveden pinnalle on muodostunut paksu kerros vaahtoa, lisää mössöön desi-pari hiivasta ja vedestä syntynyttä vaahtoa. Mukana saa tulla myös hiivavettä, mutta suosi pääosin vaahtoa. Lisää ensin pienempi määrä vaahtoa, ja sekoita se mössön kanssa. Jos lopputulos ei ole tarpeeksi juoksevaa, lisää lisää vaahtoa. Sopivan hiivavaahdon määrän löydät parhaiten kokeilemalla. Tavoitteena on tuottaa melko juokseva lopputulos, joka on kuitenkin sen verran tiivistä, että kärpäset pystyvät kävelemään sen pinnalla. Isommalle kärpäslajille mössö saa jäädä juoksevammaksi kuin pienemmälle lajille. Jaa sekoitettu lopputuote kuuteen pienempien kärpäsen kasvatusastiaan, tai kolmeen isompien kärpästen astiaan.

Resepti 2

Semper hedelmäpuuro -jauhetta
2 pussia kuivahiivaa
tilkka etikkaa
vettä
Sekoita hedelmäpuurojauhetta ja vettä niin, että syntyy velliä. Lisää etikka ja kuivahiiva. Sekoita aineet juoksevaksi velliksi. Velli paksuntuu, kun se seisoo hetken, joten tee mieluummin ensin liian juokseva, ja lisää puurojauhoa myöhemmin, jos lopputulos jää niin juoksevaksi, etteivät kärpäset pysty kävelemään sen pinnalla. Annostele puuro kasvatusasioihin.

Kasvatusastioiden sisustaminen ja emokärpästen lisääminen.

Riippumatta siitä, millä reseptillä olet viljelmät tehnyt, lisää kasvatuspurkkeihin kasvatusmössön päälle ja osittain sisään 1/3 – 1/2 vessapaperirullasta. Rypistä vessapaperirullan talouspaperia joka kostutetaan hiivavedellä. (Jos olet sekoittanut hiivan suoraan seokseen, säästä kasvatusmössöä tehdessäsi pieni määrä kuivahiivaa, ja sekoita se veteen saadaksesi kostutettua talouspaperin hiivaisella vedellä) Lopuksi kaiken päälle rypistetään siivu sanomalehteä, joka muodostaa kärpäsille kiipeilypaikan ja näin lisää elämiseen ja koteloitumiseen soveltuvia neliösenttimetrejä. Kärpäset myös syövät paperituotteita saaden niistä selluloosaa.

Lopuksi purkkiin lisätään joitakin kymmeniä kärpäsiä. Mitä enemmän emokärpäsiä on, sitä enemmän purkki myös tuottaa satoa. Tietenkin tiettyyn rajaan saakka, sillä liian täyteen ahdetussa purkissa kärpäset alkavat kuolla tilanahtauteen. Sopiva emokärpästen määrä on jossain 50-100 välillä. Toki pienemmälläkin tai suuremmallakin emomäärällä voi viljelmiä tehdä, mutta jos emoja on erityisen vähän, jää jälkikasvunkin määrä alhaisemmaksi. Ja toisaalta jos emokärpäsiä on kovasti paljon liikaa, tulee ylikansoitus vastaan, eivätkä kaikki pääse lisääntymään maksimaalisella tavalla. Suuremman lajin kohdalla alkukärpästen määrä voi olla pienempi kuin pienen lajin kanssa. Kantena kasvatuspurkeissa käytämme kuminauhalla kiinnitettyä sopivan kokoiseksi leikattua (lakana)kankaan palaa tai toisinaan talouspaperiarkkia.

Suurempien D. hydei -kärpästen kanssa purkkiin on erityisesti tarkastettava, että astiaan tulee sekä koiraita että naaraita. Kun kasvatuspurkista alkaa kuoriutua kärpäsiä, kuoriutuu sieltä ensin pelkkiä naaraita ja vasta tämän jälkeen pelkkiä koiraita. Uuteen viljelmään on siis otettava kärpäsiä kahdesta eri ikäisestä viljelmistä. Toinen vaihtoehto on antaa kärpästen olla alkuperäisessä purkissaan niin kauan, että siellä on molempia sukupuolia, ja vasta sitten tehdä purkista uusia kasvatuksia. Naaraat ovat selvästi koiraita suurempia ja niiden takapuoli on alapuolelta katsoen vaalea, joten sukupuolet pystyy erottamaan myös silmämääräisesti. Pienemmän D. melanogaster -lajin molemmat sukupuolet kuoriutuvat samanaikaisesti, joten niitä kasvattaessa kaikki alkukärpäset voi huoletta ottaa kerralla samasta kasvatuspurkista.

Suuremman lajin kierto kestää meillä noin 25 asteen lämpötilassa vajaan kuukauden. Pienempi laji tuottaa ensimmäisen sadon noin 10 vuorokauden kuluttua viljelmän käynnistämisestä. Sivulla Banaanikärpäsviljelmän kehitys voi kuvasarjan avulla seurata yhden D. melanogaster -viljelmän kehitystä näiden 10 päivän ajan.

Korkea ilmankosteus parantaa viljelmän tuottoa, joten viljelmäpurkit kannattaa sijoittaa kosteaan ja lämpimään hautomoon. Näppärä vaihtoehto hautomoksi on laittaa purnukat muoviseen säilytyslaatikkoon, lirauttaa laatikon pohjalle sentin-parin kerros vettä ja laittaa kansi (osittain) päälle. Tällöin suhteellinen kosteus hautomon sisällä nousee jonnekin 70 % tietämille, mikä vaikuttaa positiivisesti kärpäsiin. Hautomoa voi tarvittaessa lämmittää ulkopuolelta lämpökaapelilla, matolla tai muulla sopivalla tavalla. Aivan umpeen säilytyslaatikkoa ei saa sulkea, vaan kansi on hyvä jättää vähän raolleen, tai porata laatikkoon runsaasti ilmastointireikiä. Liian kosteassa/märässä viljelmät eivät myöskään menesty. Lämpötiloista olemme todenneet optimaalisimmaksi 25-28 asteen jatkuvan lämpötilan.