Jos eläimet haluaa saada lisääntymään, täytyy ensimmäiseksi löytää molempia sukupuolia olevia eläimiä. Sammakoista puhuttaessa toinen syy yrittää erottaa koiraat joukosta saattaa olla se, että ne voivat kurnuttaa yöaikaan kovaäänisesti, mitä herkkäuninen sammakonomistaja saattaa haluta välttää.
Sukupuolen erottaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Varsinkaan jos eläimet ovat vielä nuoria tai ei ole lisääntymisaika. Nuorissa eläimissä naaraan mahdollisesti suurempi koko ei näy ja lisääntymisajan ulkopuolella lisääntymiseen liittyvät tuntomerkit ovat näkymättömissä.
Jos eläimen näkee (ja kuulee) kurnuttavan kovalla lajityypillisellä äänellä on se koiras. Joidenkin lajien naaraatkin voivat äännellä, mutta kunnon kurnutus on varattu koiraille. Toinen varma keino sukupuolen selvittämiseksi on jonkin muun sukupuolisen käyttäytymisen havaitseminen. Esimerkiksi ampleksuksessa (lisääntymisasento) koiras kiipeää naaraan selkään, joten ”kaksikerroksisessa” sammakossa ylempi osapuoli ainakin on koiras. Alempi ei välttämättä ole naaras, sillä innoissaan koiraat eivät aina ole kovin turhantarkkoja siitä minkä kanssa yrittävät paritella. Ja on syytä muistaa, että edellä mainittu pätee vain aitoon ampleksukseen; muuten vain toistensa päällä lepäilevät sammakot voivat olla missä järjestyksessä tahansa.
Lisääntymiskäyttäytymiseen suoranaisesti liittyviä merkkejä ovat myös koiraille lisääntymisaikaan mahdollisesti ilmestyvät kutukyhmyt. Niitäkään ei aina kuitenkaan ole. Koirailla on myös refleksi, joka saa ne ääntelemään jos jokin (luonnossa toinen ampleksusta havitteleva koiras) painaa niiden selkää. Sammakkoa voi yrittää simuloida sormella kevyesti selästä painaen ja samalla kuulostella, josko eläin protestoi, mikä olisi viite koiraaseen.
Usein sukupuolten erottamiseksi tarjotaan sitä, että koiraan kurkun iho olisi tummempi ja löysempi kuin naaraalla. Olen itsekin aikaisemmin jakanut tätä neuvoa helppona tapana tunnistaa sukupuolet. Valitettavasti sekään ei ole 100 % varma. Tämän sivun kahdessa pääkuvassa esiintyy kaksi nuorta korallisormisammakkoa (Litoria caerulea) joista vasemmanpuoleisella on puhtaan valkoinen kurkku, oikeanpuoleisella selvästä tummempi. Erityisesti alapuolelta lasin läpi otetussa kuvassa eron havaitsee selvästi koska siinä kurkkuihin ei osu ylimääräisiä varjoja.
Kumpikin sammakoista kuitenkin kurnuttaa niin miehekkäästi, että ne ovat varmasti molemmat koiraita. Niinpä kurkun väriin ei voi luottaa varmana sukupuolten tunnistamiskeinona.
Kun sammakot kasvoivat suuremmiksi ja vanhemmiksi muuttuivat niiden kurkutkin ajan mittaan tummemmiksi.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson