Kynsisammakoiden ravinto ja ruokinta

Aikuiset sammakot ovat petoja, jotka syövät itseään pienempiä eläimiä. Luonnossa niiden ruokavalio koostuu erilaisista hyönteisistä, nilviäisistä ja muista ötököistä.

Samaa ravintoa niille tulee tarjota myös akvaario-oloissa. Käytännössä ruokana käytetään niin eläviä, kuin pakastettuja ja kuivattujakin hyönteisiä. Esimerkiksi jauhomadot, sirkat ja surviaisentoukat ovat usein käytettyjä ja hyviä perusruokia, joita kaikkia saa sekä elävinä, että kuivattuina tai pakasteina. Pakastettujen surviaissääskentoukkien (joita usein kutsutaan verimadoiksi) lisäksi akvaarioliikkeistä löytyy pakasteena muitakin toukkia, joita kaikkia voi myös tarjota. Samoin kuivattuna on nykyään saatavilla eläintarvikeliikkeistä hyvin monenlaisia suurempia ötököitä, jotka kaikki ovat hyvää ruokaa sammakoille. Elävät ötökät ovat kuitenkin aina tuoreimpia ja terveellisimpiä, ja siksi niitä kannattaa suosia aina kun se vain on mahdollista. Elävien ruokien puolelta lisää monipuolisuutta ruokavalioon voi luoda tarjoamalla sirkkojen ja jauhomatojen lisäksi vaikkapa kastematoja, etanoita, vahakoisaperhosia, ja huoneistoon ulkoa kesäisin lentäviä kärpäsiä ja perhosia. Mitä monipuolisempaa ötökkäpohjaista ravintoa sammako(i)lleen pystyy tarjoamaan, sen parempi!

Aina silloin tällöin, tyyliin pari kertaa kuukaudessa sammakoille voi tarjota myös mahdollisimman vähärasvaista ja vähäsuolaista lihaa, kalaa tai sisäelinten paloja. Tai katkaravun pyrstöjä, joista suola on huuhdeltu huolellisesti pois. Nämä eivät kuulu sammakon luontaiseen ruokavalioon, mutta ne sisältävät usein monipuolisesti erilaisia vitamiineja ja hivenaineita, joita sammakko tarvitsee. Näin selkärankaisten käyttöä ravintona voidaan perustella ruokavalion monipuolistamisella.

Miten paljon ja kuinka usein?

Vaikka sammakot ovat ahneita ja vaikuttaisivat syövän ”miten paljon tahansa”, liian suuria yksittäisiä ruokapaloja, tai liikaa ruokaa ei kuitenkaan pidä antaa. Suuret yksittäiset ruokapalat ovat sammakoille hankalia nieltäviä, tai ne voivat vatsassa aiheuttaa vakavia ongelmia. Liian suuret ruokamäärät puolestaan aiheuttavat lihavuutta, mikä ei sammakoillekaan ole hyväksi. Sopivan kokoisen ruoan, ja sopivan ravinnon määrän oppii nopeasti käytännössä.

Yksittäisten ruokaeläinten koko määräytyy syöjän koon mukaan. Suuri, kymmensenttinen tai sitä suurempi kynsisammakko voi syödä jopa itsensä mittaisia kastematoja, mutta pieni kääpiökynsisammakko tarvitsee ravinnokseen hyvin ohuita, noin sentin mittaisia kastemadon palasia. Kovakuorisempien ötököiden, kuten sirkat ja jauhomadot, kanssa koko on vielä tärkeämpi. Suuri sammakko pystyy nielemään kokonaisia täysikasvuisia koti- tai kaksitäpläsirkkoja, mutta pienelle kääpiökynsisammakolle voi tarjota vain aivan pieniä, muutaman millin mittaisia ötököitä. Ja niin edelleen. Sopivan koon oppii kyllä kokeilemalla näkemään nopeasti maalaisjärkeä käyttäen: jos sammakko joutuu käyttämään nielemiseen huomattavan paljon aikaa ja vaivaa, on saalis ollut liian suuri. Sopivan kokoisen saaliin sammakko nielaisee muutamassa sekunnissa.

Jos sammakon ravinnoksi käytetään pieniä ruokaeläimiä, joita annetaan kerralla useampia, kuten vaikkapa pakastettuja surviaissääskentoukkia, sopiva määrä ruokaa on se määrä minkä sammakot syövät tunnin-parin aikana. Jos ruokaa vielä useamman tunnin jälkeen, tai pahimmillaan seuraavana aamuna on altaassa syömättömänä, on sitä annettu liikaa ja se on alkanut vähitellen pilaantua vedessä.

Ruokaa ei tule antaa joka päivä, sillä silloin sammakot saavat helposti liikaa ravintoa. Sopiva ruokintaväli täysikasvuisille isommille lajeille on, joka toinen-, tai joka kolmas päivä. Pienempikokoiset kääpiökynsisammakot on hyvä ruokia joka toinen päivä. Mikäli sammakot ovat vielä kasvavia poikasia, tarvitsevat ne runsaammin ravintoa, ja tällöin ne voi ruokkia päivittäin.

Jos sammakon ravintoon pystyy lisäämään vitamiineja ja hivenaineita, kannattaa niin tehdä mahdollisimman usein. Jos ruokaeläimet kasvattaa itse, tulee niitä syöttää mahdollisimman vitamiinipitoisella ravinnolla, jolloin vitamiinit kulkeutuvat sammakoiden hyödyksi luonnollista reittiä. Kastemadon sisään voi yrittää pistosruiskulla lisätä nestemäistä sammakoille sopivaa vitamiinia (tai veteen liuotettua vitamiinijauhetta). Tai jos sammakko on tarpeeksi kesy (tai ahne) voi vitamiiniliuosta toisinaan tarjota eläimelle suoraan neulattomasta ruiskusta suuhun.

Jos sammakko osaa noutaa annetun ruoan, voi isommat ruokaeläimet tarjota sormin tai pyöreäkärkisin pinsetein suoraan sammakon eteen. Näin voi varmistaa, että jokainen sammakko saa osansa, ja että ruoka tulee syötyä eikä jää veteen pilaantumaan. Jos eläimet eivät osaa syödä pinseteistä, voi ruoan tiputtaa pohjalle ja odottaa että eläimet käyvät syömässä sen sieltä. Jos ravinnoksi käytetään pieniä ötököitä, on pohjalle laittaminen näppärin tapa.

Jos pohjalle laittaa jonkinlaisen ruokakupin, ja asettaa ravinnon siihen ei ruoka leviä niin suurelle alueelle ympäri altaan pohjaa. Tällöin myös mahdollisesti ylijääneen ruoan poiskerääminen on helpompaa. Samoin sammakot löytävät ravinnon helpommin, ja riski syödä kiviä ruoan mukana pienenee. Jos kupista tarjoaa kuivattuja tai pakastettuja ötököitä, kannatta ne ensin sulattaa/kostuttaa pienessä määrässä vettä jotta ne painuvat pohjaan, ja sen jälkeen asettaa suurella neulattomalla pistosruiskulla varoen astiaan. Ruokakupin käyttö ei kuitenkaan ole pakollista, vaan pakasteetkin voi vain heittää veden pinnalle ja antaa niiden sulaa ja painua pohjalle omia aikojaan.