Dendrobates auratus
– munien ja toukkien kehitys
Onnistuneiden kosiomenojen ja parittelun tuloksena kutumajaan on ilmestynyt joukko hedelmöittyneitä munia. Munat on laskettu kostealle pinnalle maalle. Vanhemmat pitävät munia kosteina käymällä toisinaan laskemalla niiden päälle nestettä viemäriaukostaan.
Kolmen vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä munien kehitys on selvästi nähtävissä paljain silmin. Alkion pitkulainen muoto alkaa kehittyä ruskuaispussin päälle.
Kuuden vuorokauden ikäisinä alkiot alkavat jo muistuttaa sammakon toukkaa.
Yhdeksän vuorokauden ikäisinä alkiot ovat vielä hyytelön sisällä, mutta alkavat muutoin olla valmiita kuoriutumaan. Kuvassa näkyy hyvin tuokkien ulkoiset kidusrihmat.
Juuri kuoriutuneella toukalla on vielä jäljellä surkastunut kidusrihma näkyvillä, mutta se ei enää ole helakan punainen, eli veri ei enää kierrä siellä. Toukka hengittää tässä vaiheessa jo sisäisillä kiduksilla.
Kuoriutuessaan poikaset ovat 12-14 millin mittaisia.
Seuraavan reilun kuukauden toukka käyttää kasvamiseen. Pituuden kertymisen lisäksi muita silmin havaittavia ulkoisia muutoksia ei juuri tapahdu. Kuvan toukan pituus on noin 25 mm.
Vajaan puolentoista kuukauden iässä takajalat alkavat kasvaa. Ne ovat ensin vain vaaleat millin mittaiset ulokkeet hännän alla. Aikaa myöten ne kasvavat jalan muotoisiksi, ja siitä eteenpäin vahvistuvat ja voimistuvat hyppimiseen soveltuviksi raajoiksi. Kuvassa jalat ovat jo saaneet muotonsa, mutta ovat vielä toimimattomat.
Etujalat kehittyvät ihon alla pussissa, ja vasta kun jalat ovat kokonaan kehittyneet ja käyttökuntoiset puhkeavat ne pussista näkyviin. Tässä sekä selkä-, että vatsapuolelta otetussa kuvassa tuokan vasen jalka on jo puhjennut esiin, mutta oikea on vielä ihopussin sisällä. Huomaa kuinka takajalat ovat edellisestä kuvasta parissa viikossa kehittyneet toimiviksi raajoiksi.
Samaan aikaan jalkojen kanssa toukka alkaa vähitellen myös saada lajilleen ominaista vihreää väritystä. Tässä pari päivää etujalkojen puhkeamisen jälkeen otetussa kuvassa väri näkyy jo selkeästi. Samoin sammakon muodonvaihdos on alkanut, mikä näkyy ulkoisesti siinä, että toukka ei enää ole ”nuijapää”, vaan sen ruumis alkaa saada sammakkomaista muotoa. Samaan aikaan keuhkot kehittyvät ja toukka alkaa käydä hakemassa pinnasta happea. Myös ruoansulatuselimistö kokee täysmuutoksen, ja muodonvaihdoksen aikana toukka ei enää syö mitään vaan elää surkastuvasta hännästään saamansa ravinnon turvin.
Häntä on surkastunut edelleen ja ruumis muuttunut yhä sammakkomaisemmaksi. Uiminen ei enää ole yhtä helppoa kuin ennen, joten tuokka viettää aikansa veden rajassa roikkuen, pinnalta happea hengittäen. Se ei kuitenkaan vielä ole valmis nousemaan kokonaan maalle.
Muodonvaihdoksen läpikäynyt nuori pikkusammakko on ainoastaan 17 mm mittainen. Suurimmillaan toukkana ollessaan sen kokonaispituus häntineen oli 43 mm.
Nuori sammakko on valmis aloittamaan aikuiselämänsä. Tässä vaiheessa nuorikot tulee siirtää omaan terraarioonsa ja alkaa hoitaa kuten aikuisia eläimiä. Ainoa ero hoidossa on se, että pienet poikaset vaativat pienikokoisempaa ravintoa kuin täysikasvuiset aikuiset.
© 1999-2023 | Niina & Joonas Gustafsson