Antti Koli on helsinkiläinen biologi, valokuvaaja ja tietokirjailija. Nykyään hän on tuttu naama myös Suomen herpetologisen yhdistyksen aktiivien joukossa. Koli on vuosien varrella liikkunut kotikaupunkinsa luonnossa ja valokuvannut sitä. Jossakin vaiheessa valokuvia käärmeistä alkoi olla niin paljon, ettā ajatus niiden julkaisemisesta kirjamuodossa heräsi. Kun teokseen yhdistettiin mukaan myös liskot ja sammakkoeläimet, olivat ainekset Suomen matelijat ja sammakkoeläimet -kirjaa varten kasassa. Metsäkustannuksen keväällä 2016 julkaisema kirja ei kuitenkaan ole pelkästään kuvakirja, vaan Koli on kirjoittanut kuvien rinnalle täyspainoisen tietokirjan. Kun kokonaisuutta on vielä täydennetty harvinaisempia tapahtumia esittāvillä kuvilla muilta valokuvaajilta, on kasassa teos, joka esittelee Suomen herpetofaunan perinpohjaisesti ja toimii myös laadukkaana kuvallisena retkenä kotimaamme herppien maailmaan.

Kirjan rakenne on tuttu monista vastaavista teoksista. Ensimmäinen luku esittelee herppejä biologisina olentoina. Toisessa pohditaan ihmisen ja herppien suhdetta niin ihmisen eläimille aiheuttaman uhanalaisuuden kuin kyyn myrkyllisyydellään aiheuttaman uhkatekijän näkökulmasta. Luku antaa myös vinkkejä herppien tarkkailuun ja valokuvaamiseen. Kolmas, ainoastaan muutaman sivun mittainen kokonaisuus käsittelee Suomen lajistoa ja sen viimeisen vuosikymmenen aikana ilmaantuneita uutuuksia. Kahdessa viimeisessä, laajassa luvussa käydään läpi kotimaan lajisto. Ensin sammakkoeläimet alppivesiliskosta vihersammakoihin, sitten matelijat kyystä sisiliskoon, Kaikista tuoreimmat, vasta viime vuonna löydetyt kello- ja lehtisammakotkin mainitaan sekä tekstissä että kuvin, mutta niille ei ole laadittu omaa esittelykappalettaan.

Pidempään maastamme tunnetut lajit esitellaän omina alalukuinaan, joiden pituus on keskimäärin puolenkymmentä sivua. Kukin alaluku noudattaa samaa rakennetta: Ulkoasun kuvaus, levinneisyyden ja elinympäristön esittely, paikka ravintoketjussa ja vuodenkierto lisääntymisineen. Yhtenäisen rakenteen ansiosta kirjaa on helppo kayttaä hakuteoksena, koska haluttu tieto löytyy aina loogisesta osasta teosta. Toisaalta kirjassa ei ole hakemistoa, mikä heikentää teoksen käytettävyyttä yksittäisen tiedonmurun etsimiseen. Sinne tänne on ripoteltu harmaapohjaisia lisätietolaatikoita, joissa tiivistetään esiteltyjen lajien ominaisuuksia tai kerrotaan aiheeseen liittyviä lisätietoja.

Kirjan kieli on selkeää perussuomea. Fiinejä biologisia termejä ei käytetä, tai jos niitä esiintyy, ne on selitetty yleistajuisesti. Suhtaudun itse kirjaan tietokirjana, jolloin teoksessa käytetyt vapaamuotoiset lauserakenteet toisinaan häiritsevät. Ne ovat tuttuja kertomakirjallisuudesta, mutta tietokirjaan ne eivät oikein sovi. Tekstiin sisällytetty tietomäärä kuitenkin puhuu puhdasverisen tietokirjan puolesta: tämän kirjan lukemalla oppii likimain kaiken tietämisen arvoisen luonnonvaraisista herpeistämme. Teos ei kuitenkaan edes yritä olla tieteellinen: tekstissä viitataan eri puolilla Eurooppaa tehtyihin tutkimuksiin esitettyjen faktojen lähteinä, mutta lähdeluetteloa kirjasta ei löydy.

Olen asiassa toki puolueellinen, mutta olisin mieliäni nähnyt tekstissä käytettävän Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan esittämiä uusia lajinimiä. Ne kyllä mainitaan, mutta samalla viivalla ”kanervakäärmeen” kanssa. Mahdollisesti epäkuvaavien, vanhojen nimien takia kirjailija itsekin on haksahtanut ainakin yhdessä kohdassa kutsumaan

rupimanteria ”liskoksi”, kuvatessaan eläimen munintakäyttäytymistä. Vastaavia pieniä virheitä on muitakin. Esimerkiksi alppimanterin lisääntymistä esittelevän luvun kuvituksena on nuijapäitä alppimanterien käyttämässä kutulammessa. Valitettavasti vain kuvan toukat ovat sammakon, eivät alppimanterin toukkia. Huolellinen lopullisen vedoksen tarkastusluku olisi varmaan poistanut näitä virheitä, mutta ilmeisesti, ja valitettavasti, aikataulu ei ole antanut tähän mahdollisuutta.

Pienistä kömmähdyksistään huolimatta Antti Kolin kirja on erinomainen teos niin luonnosta yleisesti kiinnostuneelle kuin herppejä fanittavallekin lukijalle. Suosittelen teosta myös terraarioeläinharrastajien lukulistalle, sillä kotimaan herppien tunteminen ja ymmärtäminen voivat avata uusia näkökulmia myös terraariohoidokin elämään. Laadukas kuvitus ja faktoja vilisevä teksti on pakattu kiiltävälle paperille ja koviin kansin, jolloin lopputulos on ulkoisestikin komeaa katseltavaa. Hintansa arvoinen paketti siis!