Torakoiden kasvatus

Torakat ovat hyönteisiä, jotka kuuluvat Blattodea-lahkoon. Torakoita eli maapallolla jo dinosaurusten aikaan. Nykyään torakoita tunnetaan yhteensä noin 4500 eri lajia, ja ne elävät yleensä kosteissa ja lämpimissä ympäristöissä ympäri maailmaa.

Torakat ovat pääosin hämäräaktiivisia. Päivisin ne piileskelevät pimeissä ja suojaisissa paikoissa, kuten erilaisissa halkeamissa, koloissa ja maaperässä. Ne ovat erittäin sopeutuvia ja kykenevät selviytymään monenlaisissa olosuhteissa. Monet torakat voivat syödä laaja-alaisesti ravintoa, mukaan lukien ruoantähteitä, kasvijätettä, jäämiä, pahvia ja paperia.

Koska torakat ovat niin sopeutuvaisia ja tehokkaasti lisääntyjiä, ovat ne helposti kasvatettavia ruoka-eläimiä. Pienimmät nuoret torakat ovat vain muutaman millin mittaisia, kun taas suurimpien lajien täysikasvuiset yksilöt kasvavat jopa yli 10 cm mittaisiksi. Näin torakkaviljelmästä on mahdollista saada ruokaa monen kokoisille syöjille. Toisaalta, torakat tunnetaan huonomaineisina tuholaisina. Jos torakoita haluaa kasvattaa lemmikeilleen ruoaksi, onkin syytä pitää huolta siitä, etteivät ne pääse karkuun asuntoon, ja pahimmillaan leviä koko rakennuksen laajuiseksi riesaksi.

Lajin valinta

Torakkakasvatusta harkitsevan ensimmäinen tehtävä on valita itselleen sopiva laji. Erilaisia torakkalajeja on Suomessakin saatavilla useita.

Yleisimmin ruoka-eläimeksi kasvatettava laji lienee argentiinantorakka (Blaptica dubia). Se kasvaa noin 5 cm mittaiseksi, poikasten ollen alle sentin mittaisia. Laji myös lisääntyy nopeasti, eikä ole kovin taitava kiipeilijä. Kiipeilytaidottomuus saa aikaan sen, etteivät ne karkaa erityisen helposti.

Huonostin kiipeäviä, mutta aavistuksen suurempia lajeja ovat pääkallotorakka (Blaberus craniifer) ja valepääkallotorakka (Blaberus discoidalis), jotka saavuttavat noin 7 cm pituuden. 

Sen sijaan lemmikkinä yleisesti pidettävä madagasgarinsihisevätorakka (Gromphadorhina portentosa) ei ole ruokaeläinkasvatukseen erityisen otollinen. Ne kasvavat niin suuriksi ja kovakuorisiksi, että harva sammakkoeläin pystyy aikuisia syömään. Lisäksi ne ovat huomattavan taitavia kiipeilijöitä ja karkaajia, jotka erityisesti pieninä poikasina lähtevät helposti pakomatkalle. Suklaatorakat (Shelfordella sp.) puolestaan on pieniä ja pehmeitä, mutta ne ovat tunnettuja suuresta nopeudestaan. Mikä muodostaa korkean karkausriskin.  Vaikka suklaatorakoita myydään Suomessakin ruokaeläimiksi, emme suosittele valitsemaan niitä ainakaan ensimmäiseksi lajiksi oman torakkakasvatuksen aloittajalle. 

Edellä mainittujen lisäksi Suomessa pidetään myös muita, yleensä varsinaisena harraste-eläimenä pidettäviä torakkalajeja. Myös niiden ylimääräisiä yksilöitä/poikasia voi halutessaan käyttää ruokaeläiminä.

Viljelmän perustaminen ja ylläpito

Torakoita voi kasvattaa missä tahansa muovisessa tai lasisessa astiassa. Pieni määrä eläimiä ei tarvitse kenkälaatikkoa suurempaa tilaa, mutta jos/kun viljelmä kasvaa suuremmaksi, tulee se siirtää suurempaan astiaan.

Varmista, että pitopaikassa on riittävä ilmanvaihto, mutta että kaikki ilmanvaihtoreiät on peitetty pienisilmäisellä verkolla, jotteivat asukkaat pääse karkuun.

Astian pohjalle levitetään pohjamateriaaliksi turvetta. Pohja imee itseensä kosteutta, ja tarjoaa sitä eläimille juotavaksi. Joidenkin lajien nuoret yksilöt kaivautuvat mielellään pohjamateriaaliin, joten näille lajeille pohjaa saa olla vähintään 5 cm paksuinen kerros. Lajeille jotka eivät kaivaudu pohjamateriaali ei ole välttämätöntä, mutta silloin vedensaannista tulee huolehtia muulla tavalla.

Pohjamateriaalin päälle asetellaan piilopaikkoja, kuten munakennoja tai rutistettuja vessapaperirullia. Kennoja voi laittaa päällekkäin muutamia kerroksia, jolloin eri kerroksiin syntyy suuri määrä piilopaikkoja. Piiloina voi toki käyttää myös muovisia, puisia tai muunlaisia piilopaikkoja, mutta itse käytämme kertakäyttöisiä, koska ne ovat puhtaanapidon kannalta vaivattomimpia. 

Seuraavaksi pitopaikkaan lisätään ruokaa. Torakat ovat lähes kaikkiruokaisia. Voit tarjota niille mm. tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, akvaariokalojen hiutaleruokia ja kissan/koiran kuivaruokaa. Kun opit paljonko viljelmäsi syö päivässä-parissa, voit levitellä ruoan piilopaikkojen päälle, mistä torakat syövät sen pois. Vaihtoehtoisesti tarjoa ruoka matalissa astioissa ja poista ylijääneet ruoat päivän tai kahden kuluttua. Näin estät syömättä jääneen ruuan homehtumisen ja pilaantumisen, ja tähän aiheuttaman hajuhaitan ja mahdolliset kärpäsongelmat. 

Vettä voi tarjota joko pitämällä (ainakin osa) pohjamateriaalista kosteana, tai vesiautomaatista, joka tarjoilee veden kostean vanun tai pesuseinen kautta.  Avovettä torakoille ei kannata laittaa, sillä eläimet voivat hukkua siihen. 

Lopuksi kasvatuslaatikkoon lisätään joukko emotorakoita ja kansi suljetaan. Torakat menestyvät parhaiten 24-32 °C asteessa ja noin 40-60% ilmankosteudessa. Tarvittaessa käytä lämpömattoa tai muuta lämmitintä lämpötilan säätelyyn. Sumuta viljelmää säännöllisesti kosteuden ylläpitämiseksi. Pidä kuitenkin huoli, ettei kokonaisuus kostu liikaa, sillä se aiheuttaa homeiden kasvua ja hajuhaittoja. Sopiva sumutuksen määrä riippuu ympäröivistä olosuhteista ja pitopaikan ilmanvaihdosta. Sopivan tasapainon löytää viimeistään kokeilemalla.

Eläinten määrästä, liikaruokinnan määrästä ja monesta muusta tekijästä riippuen pitopaikan turve ja sisusteet pitää vaihtaa joidenkin viikkojen tai kuukausien välein. Kuolleet torakat, syömättä jääneet ruoan ja muu roska tulee poistaa aina niitä havaittaessa. Vaikka torakat itse selviäisivät saastaisemmassakin ympäristössä, likainen viljelmä alkaa haista ja erityisesti kesäaikaan houkutella erilaisia kärpäsiä ja muita ei-toivottuja asukkaita. Nämä voivat olla haitallisia torakoille ja vähintään tekevät kasvatusastiasta ihmisen silmään epähygieenisen.

Ruoki mieluiten yksittäin pinseteistä

Kun viljelmään ilmestyy pieniä torakoita, voit perustaa niille erillisen viljelmän, jolloin ne ovat turvassa mahdolliselta kannibalismilta. Lisäksi erillisestä pienemmästä astiasta on helpompi kaivaa sammakoille sopivan kokoisia ruokaeläimiä, jos varsinainen ”kasvattamo” on kasvanut suureksi. Pieniä torakoita on helpointa kerätä ja käsitellä pyöreäkärkisillä pinseteillä, joilla ne voi myös tarjota sammakkoeläimelle ruoaksi. Keräämisen ja tarjoamisen välissä torakat kannattaa pyöritellä vitamiini- ja hivenainajauheessa, joka tarttuu niiden pintaan ja kulkeutuu sitä kautta sammakkoeläimen hyväksi. 

Emme suosittele torakoiden päästämistä sammakkoeläimen terraarioon vapaasti metsästettäväksi, sillä mahdollisesti syömättä jääneet torakat saattavat alkaa lisääntyä terraariossa, mistä niiden usein on helpompi paeta kuin niille suunnitellusta pitopaikasta.